Jenny Colgan: The Loveliest Chocolate Shop in Paris

Jenny Colgan on viime vuosina erikoistunut kirjoittamaan herkkuihin liittyviä kirjoja - Cupcake Café, Rosie Hopkins' Sweet Shop of Dreams ja nyt tämä Chocolate Shop. Kirjoissa on mukana myös reseptejä, mikä on ihan mukava lisä, vaikka en ainakaan vielä ole innostunut mitään niistä kokeilemaan. 

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, tarinan keskiössä on Pariisissa sijaitseva suklaakauppa. Englantilainen Anna on joutunut työtapaturman seurauksena sairaalaan, missä hän tapaa entisen ranskan kielen opettajansa Clairen. Claire opettaa Annalle ranskaa ajan kuluksi ja lopulta järjestää tälle mahdollisuuden työskennellä vanhan tuttavansa suklaakaupassa Pariisissa. Anna matkustaa kanaalin toiselle puolelle, asettuu asumaan persoonallisen kämppiksen kanssa ja aloittaa työt uudessa työpaikassaan. Annan kokemusten lomassa käydään takaumien kautta läpi myös Clairen elämää Pariisissa neljäkymmentä vuotta sitten. 

Luulin, että kirjaa lukiessa alkaisi tehdä mieli suklaata, mutta ei oikeastaan ihan hirveästi. Lähinnä tuli sellainen olo, että pitäisi ehkä ostaa harvemmin, mutta parempaa. Toisaalta kirjan päähenkilökin huomaa, että vaikka käsin laadukkaista aineksista tehty suklaa on taivaallinen elämys, on tutulla bulkkitavarallakin oma sijansa. 

The Loveliest Chocolate Shop in Paris on takuuvarmaa Colgania. Kirja viihdyttää ja ehkä vähän jopa liikuttaakin.

Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset ja Morsiuskamari

Morsiuskamari on Tuija Lehtisen tuorein aikuisten romaani, joka sijoittuu samaan ympäristöön kuin vuonna 2009 ilmestynyt Nappikaupan naiset. Itselläni Nappikaupan naisten lukemisesta oli jo muutama vuosi, joten luin sen sitten samantien Morsiuskamarin perään. Olisi ehkä ollut parempi lukea nämä toisinpäin, vaikka sinänsä Morsiuskamari on ihan itsenäinen kirjansa. Minua vain paikoitellen häiritsi aikaisemman teoksen tapahtumiin ja henkilöihin viittaaminen, kun en muistanut, miten kaikki oikein menikään. Juonen ymmärtämistä nämä viittaukset eivät kyllä häirinneet. 

Aloitan Nappikaupan naisista. Kirjan päähenkilö Saskia Soikkeli on kylmäkkö-kondiittori, joka saa tarinan alussa tarpeekseen miesystävänsä ravintolassa työskentelystä ja koko miehestä ylipäätään. Uuden työpaikan Saskia löytää vanhanaikaisesta nappikaupasta, jonka omistavat kaksi sisarusta. Toinen sisar on loukkaantunut onnettomuudessa, joten hänelle kaivataan sijaista. Nappikauppa sijaitsee pienellä kävelykadulla, jonka varrella on muitakin omalaatuisia kauppoja ja kauppiaita. Saskialle kävelykadun ihmiset tulevat nopeasti tutuiksi, ja hän alkaa myös kehitellä uusia aktiviteetteja piristämään nappikaupan arkea. Luonnollisesti mukana on myös miesseuran etsintää ja romanttisia hetkiä. 

Nappikaupan naiset oli sekä ensimmäisellä että toisella lukukerralla mielestäni hyvä. Viihdyttävää ja sujuvaa luettavaa, mukavasti huumoria ja miellyttävän vähän siirappia. Odotin siis myös Morsiuskamarilta samaa, mutta kirja ei harmillisesti yltänyt samalle tasolle. Morsiuskamari ajoittuu noin neljän vuoden päähän Nappikaupan naisista ja mukana on osittain samoja henkilöitä. Päähenkilö on tällä kertaa Neela Naakka -niminen kampaaja (Lehtinen on ilmeisen tykästynyt alliteraatioon eli alkusointuun), joka työskentelee ja asuu kävelykadun varrella. Morsiuskamari-nimi tulee siitä, että jokainen Neelan asunnossa 2000-luvulla asunut nainen on löytänyt miehen lähiympäristöstä. Neelallakin riittää miesseuraa, jopa sama luikuri-Lurre kuin Saskialla toisessa kirjassa. Päänvaivaa aiheuttaa lisäksi kadulla tapahtunut yliajo, jota Neela pyrkii selvittämään. Mukana on siis myös dekkarin aineksia. 

Tarinan alussa ärsytti kiire. Vaikutti siltä, että kirjailija halusi välttämättä esitellä heti ensimmäisessä luvussa kaikki kirjan henkilöt, ympäristön sekä päähenkilön taustan, nykytilanteen ja tulevaisuuden suunnitelmat (sekä niiden pieleen menon). Minun makuuni ehdottomasti liikaa. Lisäksi siis myös mietin koko ajan, että tämä henkilö oli kyllä jo Nappikaupan naisissakin, eikö ollut ja mitäs tämän kampaamon tilalla siinä kirjassa olikaan. Tämä nyt ei kuitenkaan mitenkään ratkaisevasti vaikuttanut kokonaiskuvaan kirjasta. Lehtisellä nyt vain on tietty tyyli ja tietyt muotit päähenkilöille, jotka eivät aina ihan miellytä meikäläistä. Morsiuskamari on ihan ok hömppää, mutta ei sen kummempaa.

Kesällä luettua II

Mötley Crüe, The Dirt - Törkytehdas
Mötley Crüe ei ole minulle mitenkään erityisen tuttu yhtye, mutta yhtyeen tarinan kertova Törkytehdas oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen pläjäys rock-elämän kaikista puolista. Kertojana toimivat vuorotellen yhtyeen jäsenet ja muut tiiviisti mukana olleet henkilöt. Aina kaikki osapuolet eivät tosin muista tapahtumia ihan samalla tavalla... Kirja oli viihdyttävä ja välillä myös aika huvittava tai ainakin minua monesti nauratti tyyppien uhoaminen. Kirjan luettuani päällimmäisenä ajatuksena oli, että onneksi oma elämäni on hyvin tasaista ja rauhallista. :)

Eve Hietamies: Tarhapäivä
Mahtavan Yösyötön jatko-osa Tarhapäivä ei pettänyt, pidin tästä oikeastaan vielä enemmän kuin Yösyötöstä. Paavo-poika on jatko-osassa jo viisivuotias. Pasasten pienen perheen elämä mullistuu, kun toinen viisivuotias, Terttu, muuttaa heille asumaan väliaikaisesti. Poikien ja tyttöjen väliset erot tuottavat päänvaivaa. Välillä sukupuolten välistä kuilua on kärjistetty vähän turhan paljon, mutta kokonaisuudessaan jälleen erittäin hyvä kirja. Pidän Hietamiehen kerrontatyylistä todella paljon ja koitin lukea kirjaa hitaasti ja nautiskellen, jotta hiljainen huumori ei menisi ohi.

Jane Green: The Accidental Husband
Matkalla pitää aina ostaa joku kirja ja tällä kertaa Tampereelta mukaani lähti vanhan tutun Jane Greenin uusin. Tarinan keskeisen jujun arvasin jo takakannen perusteella, mikä ehkä oli tarkoituskin. Alkuun epäilytti, onko tarina kovinkin samanlainen kuin eräässä Patricia Scanlanin kirjassa, mutta onneksi ei ollut liikaa samankaltaisuuksia.  Kokonaisuudessaan The Accidental Husband oli iloinen yllätys. Kahden perheen näkökulmasta kerrottu tarina etenee mukavaa vauhtia.

George R. R. Martin: A Clash of Kings 
Tulen ja jään laulu -sarjan toinen osa jatkoi aika lailla samaa linjaa kuin ensimmäinen osa Game of Thrones.Tarina etenee monen eri kertojan silmin kuvattuna hitaasti mutta varmasti. Martin pitää monimutkaisen maailmansa langat käsissään kunnioitettavan hyvin. Kolmas osakin on jo aloitettu, siinä on taas vähän enemmän sivuja (n. 1100) ja fonttikin on pienempi kuin aiemmissa... Jos jouluun mennessä olisi koko viisikko luettuna?
 
Mike Gayle: The Life & Soul of the Party
En ole pitkään aikaan lukenut Mike Gaylelta mitään, vaikka jossain vaiheessa hänen teoksensa kuuluivat vakiolukemistoon. Gayle kirjoittaa mukavaa ja viihdyttävää hömppää miehisestä näkökulmasta. The Life & Soul of the Party -kirjassa tapahtumat hyppivät juhlasta toiseen. Keskiössä on kaveriporukka, jonka eri jäsenten näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Mukana on paljon ihmissuhdekuvioita, keskusteluja, draamaa ja tragediaa kohtuullisen sujuvasti kerrottuna. Gaylella on parempiakin kirjoja, mutta kyllä tämäkin viihdytti.

Cecelia Ahern: The Book of Tomorrow

Huoh. Nyt ei kyllä Cecelia Ahern säväyttänyt meikäläistä. Sinänsä lähtökohta oli ihan mielenkiintoinen ja siitä olisi saanut mielestäni irti paljon enemmän. 16-vuotias Tamara muuttaa äitinsä kanssa maalle ja jättää entisen yltäkylläisen elämänsä taakseen. Hän löytää matkustavasta kirjastosta* oudon kirja, joka tuntee tulevaisuuden. Sen kanssa onkin sitten kätevää lähteä selvittämään arvoituksia, joita Tamaran ja hänen äitinsä elämässä tuntuu olevan. Menossa mukana ovat Tamaran vähäpuheinen eno, enon höösäävä vaimo, paikallisen luostarin asukkaat sekä tietysti parikin varteenotettavaa sulhasehdokasta.

Olisin luultavasti pitänyt kirjasta enemmän, jos "huomisen kirjan" osuutta olisi kasvatettu ja kehitelty eteenpäin. Nyt tarina lässähti lopussa melko väkinäiseksi trillerintekeleeksi. Melko suuren osan tarinan arvoituksista pystyi myös arvaamaan etukäteen, mutta jotain yllättävääkin sentään paljastui. En tiedä, oliko vika kirjassa, lukijassa ja lukuajankohdassa, mutta Ahernin kerrontatyyli ei tuntunut hirveän sujuvalta ja juoni polki ajoittain paikoillaan. Kannattaa lukea häneltä mieluummin joku muu teos.

*kirjastoauto kuulostaa niin paljon laimeammalta kuin "travelling library"...

Michele Gorman: Single in the City

Michele Gormanin Single in the Cityn olen lukenut jo kertaalleen aiemmin, mutta nyt se pääsi uusintakierrokselle. Päädyin aikoinaan ostamaan kirjan mielenkiintoisen alkuasetelman takia: amerikkalainen nuori nainen muuttaa kylmiltään Lontooseen ja kohtaa kaikenlaisia kulttuurieroja. Kirja ei tässä suhteessa pettänyt, sillä varsinkin alkupuolella päähenkilö Hannah  joutuu miettimään, puhuuko hän edes samaa kieltä lontoolaisten kanssa. Monet brittienglannin sanat, jotka aiheuttavat Hannahille päänvaivaa, tuntuivat minusta vanhoilta tutuilta samoin kuin tietyt muut erityispiirteet. Kirjan hauskinta antia ovatkin mielestäni kielellisistä eroista johtuvat väärinkäsitykset.

Muuten Single in the City on aika perushömppää, mutta ihan hyvin ja nokkelasti kirjoitettua sellaista. Luin äsken kirjailijan kotisivulta, että tälle kirjalle on olemassa kaksi jatko-osaakin. Niissä tuskin käsitellään brittikulttuuriin tutustumista - eli sitä, mikä minua tässä kirjassa erityisesti viehätti - ainakaan samassa laajuudessa kuin Single in the Cityssä, mutta enköhän nekin lue, jos tielleni osuvat.

Cecelia Ahern: The Time of my Life

Olisi kiva päästä vähäksi aikaa Cecelia Ahernin pään sisään. En käsitä, mistä hän keksii kaikki ideansa, mutta hyvä, että keksii. Tällä kertaa tarina alkaa siitä, kun Lucy saa kirjeen Elämältään, joka haluaa tavata hänet. Lucy on laiminlyönyt elämäänsä ja valehdellut sekä itselleen että muille, joten Elämä lyöttäytyy hänen seuraansa ja pakottaa Lucyn miettimään asioita uudelta kantilta.


The Time of my Life on mainio kirja ja mielestäni hauskakin. Itse ainakin naureskelin esimerkiksi Lucyn ex-poikaystävälle ylikehittyneine egoineen. Päähenkilö Lucy ei välttämättä ole kauhean miellyttävä henkilö ja välillä tekee muutenkin mieli ravistella häntä. Sinänsä Lucyn kasvutarinassa ja muissa kuvioissa ei ole mitään uutta tai syvällistä,  mutta kirjan konsepti on mielestäni kiehtova ja juoni etenee mukavasti. Pakolliset romanttiset kuviot kuuluvat tietysti myös tarinaan, mutta onneksi niihinkin on saatu huumoria mukaan, ettei mene liian siirappiseksi. 

Lisa Jewell: The Making of Us

Lisa Jewell ei pettänyt taaskaan. The Making of Us koukutti vähän samalla tavalla kuin kirjailijan aiempi teos Truth about Melody Browne, vaikkakaan ei ihan samalle tasolle kokonaisuutena yltänyt. Tarina kulkee sinänsä rauhallista tahtia, mutta koko ajan paljastuu kuitenkin uutta, ja ainakin minua lukijana kutkutti nähdä, milloin päähenkilöt tapaavat ja mitä sitten käy. 

Kirja alkaa vilkaisulla lapsettomuuden kanssa tuskailevan walesilaisen Glenysin elämään. Lapsettomuuden syy vaikuttaa olevan Glenysin miehessä, joka ei kuitenkaan suostu tutkittavaksi, joten Glenys päättää ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja hankkia tarvittavat ainekset muuta kautta. Myöhemmin käy ilmi, että Glenys saa kauan toivomansa lapsen, Lydian, joka on yksi kirjan päähenkilöistä.

Lydian lisäksi seurataan Deanin ja Robynin elämää. Kolme päähenkilöä eivät tunne toisiaan, mutta takakannen arvoituksellisen tekstin perusteella jo alusta asti on selvää, että jokin heitä yhdistää. Yhdistävä tekijä on melko helppo arvata, mutta se ei haittaa, sillä kuten jo alussa mainitsin, juuri odottava tunnelma teki  mielestäni kirjasta mielenkiintoisen.

The Making of Us on perusvarmaa Jewelliä, kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, mutta ei liian imelää. Päähenkilöillä on luonnollisesti kaikilla hankala elämänvaihe meneillään tai jokin muu ongelma, mutta se kuuluu asiaan samoin kuin pienet ajoittaiset epäuskottavuudet juonen käänteissä. Tykkäsin. 

Ruth Saberton: Amber Scott is starting over

Ruth Sabertonin  Amber Scott is starting over on toinen Helsingin-tuliainen. Asetelma on aika lailla sama kuin Colganin uusimmassa, sillä tässäkin kirjassa nuori lontoolainen nainen muuttaa kauas suurkaupungin humusta pienelle paikkakunnalle, tällä kertaa Cornwalliin. Amber Scott tosin seuraa avomiestään, joka on saanut Cornwallista hyvän työpaikan. Maaseudulle sopeutuminen ja muuton aiheuttamat ongelmat ovat kuitenkin samankaltaiset kummassakin kirjassa. 

Ruth Saberton on uusi tuttavuus kirjailijana, ja täytyy sanoa, että en tämän kirjan perusteella heti lähde etsimään muuta tuotantoa. Ei sillä, etteikö kirja olisi ollut viihdyttävä. Päähenkilö vaan on kirjoitettu niin tampioksi ja sokeaksi tiettyjen asioiden suhteen, että lukijaa alkaa kyllästyttää ja turhauttaa. Miten muka tuota ei voinut tajuta? Miten kukaan voisi tulkita asian noin? Toki kaikki selviää lopussa, ja kelvottomasta avomiehestäkin päästään eroon, mutta väärinkäsityksiä ja mokia olisi mielestäni voinut sisällyttää juoneen hieman vähemmän. 

Omalaatuisista tulkintatavoista tuli mieleeni Arabella Weirin Does my bum look big in this?, joka on todella hauska kirja ja vetää juuri sopivasti yli. Sitä suosittelen.

Jenny Colgan: Welcome to the Rosie Hopkins Sweetshop of Dreams

Uusin Jenny Colgan tarttui mukaan Helsingistä Akateemisesta kirjakaupasta, jonka hömppäkirjojen valikoima on raivostuttavan suuri. Raivostuttavan siksi, että olisin voinut ostaa mukaan vaikka kuinka monta kirjaa, mutta tyydyin nyt kahteen (plus yhteen ranskankieliseen Agatha Christieen). Welcome to the Rosie Hopkins Sweetshop of Dreams muistuttaa jossain määrin Colganin edellistä kirjaa, jossa perustettiin kahvila Lontooseen ja leivottiin monenlaista. Myös tässä kirjassa oli pari reseptiä, mikä vaikuttaa olevan trendi chick lit -kirjoissa. Nimensä mukaisesti kirja kertoo Rosiesta, joka muuttaa Lontoosta pikkukylään maalle auttaakseen vanhaa isotätiään. Isotäti omistaa karkkikaupan, jota Rosie alkaa hoitaa. Kylässä asuu useita kiinnostavia miehiä, ja niistä pitäisi sitten valita se oikea. Rinnalla kulkee toinen tarinalinja, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaan Rosien isotädin nuoruuteen. 

Welcome to the jne. on taattua Colgania eli oikein mainio ja viihdyttävä kirja, mutta ei mitään maatamullistavaa. Colganin ensimmäisten kirjojen ratkiriemukkaan huumorin tasolle ei päästä.

Jane Green: The Patchwork Marriage

Jane Greenin uusin The Patchwork Marriage on tuttua Greenia. Tapahtumat etenevät sujuvasti, mutta melko rauhallista tahtia. Kirja kertoo uusioperheestä, jossa perheen vanhemmalla tyttärellä on vaikeuksia tulla toimeen isänsä uuden vaimon kanssa. Myös lapsettomuusteema on keskeinen kirjassa, ja lopulta Green sitoo nämä kaksi aihetta yhteen. Aiheensa perusteella The Patchwork Marriage ei siis sinänsä ole hömppää, niin kuin ei välttämättä moni muukaan tämän kategorian kirjoista. Tässäkään kirjassa kun tärkeintä ei tosiaankaan ole miehen metsästys ja sen oikean löytäminen. Toki ihmissuhteista on kyse, mutta ei niin pinnallisella tasolla kuin monessa muussa chick lit -kirjassa. Merkitsen tämän nyt kuitenkin hömpäksi, koska Jane Green nyt vain on minulle aina chick lit -kirjailija. 

Tarina etenee vuorotellen eri henkilöiden näkökulmasta. Green on kuvannut todentuntuisesti, miten eri henkilöt ovat tulkinneet samat tapahtumat hyvin eri tavalla. Näinhän se oikeastikin usein menee. Loppupuoli kirjasta ei ehkä toimi ihan niin hyvin kuin alkupuoli, mutta hyvä kirja on kuitenkin kyseessä. Tasaisen varmaa viihdettä jälleen Greenilta. 

Chris Manby: Ready or not?

Toinen Malagan tuliainen Ready or not? on hieman perinteisempää chick litiä kuin aikaisempi, mustalla huumorila ryyditetty Matchbreaker. Heidi on kolmekymppinen lontoolainen, joka on menossa muutaman kuukauden päästä naimisiin. Vanhan poikaystävän paluu Heidin elämään saa hänet epäilemään valintojaan, eikä tilannetta helpota se, että sulhanen saa epäilyttäviä puheluita toiselta naiselta. 

Tykkäsin myös tästä Manbyn kirjasta oikein paljon. Kaikkea ei taaskaan paljastettu saman tien, eivätkä henkilöt olleet ihan niin yksiulotteisia kuin aluksi vaikutti. Rentoa ja viihdyttävää lukemista. 

Chris Manby: Matchbreaker

Malagan lentokentältä hetken mielijohteesta ostamani Chris Manbyn hömppäkirja oli todella myönteinen yllätys. Päähenkilö Lindsey on varsin hemmoteltu rikkaan yksinhuoltajaisän tytär, joka on tottunut saamaan tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Lindsey ihannoi nuorena kuollutta äitiään, joten äitipuolikandidaatit eivät ole tervetulleita. Kun isän viimeisin morsian alkaa vaikuttaa sangen sitkeältä tapaukselta, järjestää Lindsey vauhdikkaan polttarimatkan, jonka seurauksena avioliittoaikeet hylätään. Kumma kyllä, Lindseyn isä ei vaikuta toipuvan erosta odotetusti, joten Lindsey kääntää kelkkansa ja päättää saada morsiamen palaamaan sulhonsa luo. 

Perusjuoni ei ehkä kuulosta mitenkään erityiseltä, mutta kirjan musta huumori tekee siitä riemukasta luettavaa. Minä-kertoja Lindsey on oikeasti todella ärsyttävä persoona, mutta viihdyttävä sellainen. Tietenkin mukana on myös pakolliset romanttiset kuviot ja onnelliset loput. Chris Manbya tekee tämän kirjan myötä mieli lukea enemmänkin. 

Cathy Kelly: Once in a lifetime

Tänä keväänä olen lukenut harvinaisen vähän ollakseni minä, mutta lomalla sentään pääsin vanhaan tuttuun tahtiin. Jatkoin hömppälinjalla, ja tämäkin Kelly oli viihdyttävää lomalukemista. Pidin enemmän kuin edellisestä.

Cathy Kelly: Lessons in heartbreak

Jostain syystä nyt ei ole huvittanut lukea kovin syvällistä tai raskasta kirjallisuutta, joten uusintaluin Cathy Kellyn Lessons in heartbreak. Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, Kellyt eivät ole sitä kaikkein kevyintä hömppää, mutta soveltuivat flunssaiseen mielialaan mainiosti. Kellyn kirjoissa on aina useampi päähenkilö, joiden elämää seurataan vuorotellen. Tällä kertaa päähenkilöt olivat mallitoimistossa työskentelevä Izzie, joka on rakastunut varattuun mieheen sekä Izzien isoäiti Lily ja sedän vaimo Anneliese. Kaikilla on jonkinlainen käännekohta elämässä käsillä, ja näitä sitten pohditaan ja puidaan ja käsitellään urakalla. Virkistävää vaihtelua ovat katsaukset Lilyn työhön sairaanhoitajana Lontoossa toisen maailmansodan aikana.

Ei ehkä ihan parasta Kellyä, mutta taattua viihdettä kuitenkin.

Lisa Jewell: 31 Dream Street

Heti alkuun tekemässäni hömppäkirjalistauksessani en kelpuuttanut 31 Dream Streetiä Jewellin parhaiden kirjojen joukkoon, mutta nyt olen kyllä muuttanut mieleni. Toki pidin kirjasta aikaisemminkin, mutta näin toisella (vai kolmannella, en muista) lukukerralla ihastuin kirjaan vielä enemmän. 

Tarina kertoo naapuruksista Leahista ja Tobysta, jotka tutustuvat, kun yksi Tobyn lukuisista vuokralalaista menehtyy Tobyn talon eteen. Leahin avulla Toby alkaa laittaa elämäänsä kuntoon ja tutustuu omalaatuiseen, samassa talossa asuvaan vuokralaisjoukkoonsa. Viihdyttävää, rentouttavaa ja hauskaa.

Jenny Colgan: Amanda's wedding

Edellisen kirjan jälkeen oli pakko lukea kevyttä hömppää. Tässä kirjassa asetelma on ihanan pinnallinen: lontoolaisten Melanien ja Franin lapsuudenystävä Amanda on menossa naimisiin Melin opiskeluaikaisen ihastuksen kanssa. Amanda on stereotyyppinen paremmissa piireissä liikkuva ilkimys, joka muiden mielestä tavoittelee naimakaupassaan vain miehensä arvonimeä ja skotlantilaista linnaa. Naimisiin meno täytyy siis estää, ja mukana juonessa on myös sulhasen veli. Tietysti lisänä on pakollisia ihmissuhdesotkuja, kelvottomia poikaystäviä ja salaperäisiä kämppiksiä. Amanda's wedding on hauska ja viihdyttävä kirja, ja loppuratkaisukin sopivan yllättävä. Suosittelen.

Lisa Jewell: Truth about Melody Browne

Lisa Jewellin teos Truth about Melody Browne on jo kertaalleen mainittu tässä blogissa, mutta luin sen nyt toistamiseen, joten täytyy tietysti kirjoittaakin siitä toistamiseen. :) Melody Browne on reilu kolmekymppinen nainen, joka ei muista elämänsä ensimmäisistä yhdeksästä vuodesta mitään. Yllättävän tapahtuman seurauksena hän alkaa muistaa pieniä palasia aikaisemmasta elämästään, joka osoittautuukin aivan muuksi kuin mitä hän on luullut. Lopulta palasista muodostuu koskettava ja surullinenkin tarina. Kirjan mielenkiintoisuus syntyy siitä, että rinnakkain Melodyn nykyhetken kanssa kerrotaan hänen lapsuudestaan. Kirjaa ei meinaa viitsiä laskea käsistään, koska haluaa tietää, mitä seuraavaksi selviää ja mitä kaikkea Melodyn lapsuudessa oikein on tapahtunut.

Keskustelimme äskettäin kirjasta siskoni kanssa, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että tämä kirja, jos mikä, niin sanotusti ansaitsisi parempaa kuin hömppäkirjan leiman. Tietysti kirja on tietyllä tavalla kevyt, mutta kuitenkin varsin kaukana stereotyyppisistä hömppäkirjoista, joissa tavoitteena on vain löytää se unelmien mies. Toki hitusen romantiikkaakin on mukana, mutta paljon keskeisemmässä asemassa on päähenkilön menneisyyden salojen paljastuminen. 

Sophie Kinsella: Mini Shopaholic

Hömppäkirjallisuus sopii flunssapäiviin mainiosti, joten tällä kertaa ennestään tuttu Mini Shopaholic viihdytti nuhanenää. Kirja on viimeisin Shopaholic-sarjassa, ja mukana on, kuten nimestä voi päätellä, himoshoppaaja Beckyn jälkikasvu. En pysty edelleenkään samaistumaan päähenkilöön (tai lähinnä hänen shoppailuaddiktioonsa) juuri ollenkaan, eivätkä kertomuksessa vilahtelevat vaatemerkitkään kiinnosta, mutta tykkään tästäkin kirjasta todella paljon.

Hömppäkirjallisuutta

Kirjahyllyistäni yksi on omistettu lähes kokonaan niin sanotulle hömppäkirjallisuudelle (englanniksi chick lit), joten niistä on hyvä aloittaa. Tässä siis omia suosikkikirjailijoitani. Itse luen näitä melkeinpä pelkästään englanniksi, mutta mukana myös suomenkieliset (usein hyvin kornit) nimet, jos sellaisen löysin helposti. Näistä suurin osa löytyy tosiaan hyllystäni, jos kiinnostaa! :)
 

Jane Green
Ensimmäinen ostamani tämän genren kirja oli Jane Greenin Mr. Maybe (Avioliittoallergia), ja siitä lähtien Green on kuulunut suosikkikirjailijoideni joukkoon. Kirjojen taso on tosin vaihdellut, mutta edelleen pitää aina lukea ja mielellään myös ostaa omaksi uusin kirja.Greenin kirjoista ehdottomasti paras on Bookends (Kirjaflirttiä),  joka on kaiken kaikkiaan ehdoton suosikkini chick lit -genressä! Muita Greenin kirjoja ovat The Other Woman (Anoppiahdistus), Spellbound (Vieraissa vuoteissa), Babyville (Vauvakuume), Life Swap (Roolit vaihtoon), Second Chance, Beach House (Hiekkalinnoja), Girl Friday (Kuviot uusiksi) ja Love Verb. Voin suositella näitä kaikkia kirjoja, vaikka mikään ei oikeastaan ole Bookendsin veroinen. Greenin kahdesta ensimmäisestä kirjasta, Straight talking (Suoraa puhetta) ja Jemima J (Netti@deitti), en sen sijaan jostain syystä pitänyt kummemmin. 

Sophie Kinsella
Sophie Kinsellan Shopaholic- eli Himoshoppaaja-sarja sekä muut kirjat ovat taattua viihdettä. Kinsellalla on hyvin tunnistettava tyyli. Shopaholic-sarjan lisäksi olen tykännyt myös muista Kinsellan kirjoista: Can you keep a secret? (Salaisuuksia ilmassa), The Undomestic Goddess (Varsinainen talousihme), Remember me? (Muistatko minut?) ja Twenties girl (Kevytkenkäinen kummitus). Sophie Kinsellan kirjat ovat hauskoja, nokkelia ja viihdyttäviä. 

Lisa Jewell
Kuten kaksi edellistäkin, Lisa Jewell on britti ja kirjat sijoittuvat lähinnä Lontooseen. Kaikki Jewellin kirjat ovat hyviä, mutta voin suositella etenkin seuraavia: Ralph's party (Hyvät bileet), One Hit Wonder, Friend of the Family ja The Truth about Melody Browne. Muita lukemiani Jewellin kirjoja ovat Thirtynothing (Oikeenlaista kemiaa), Vince and Joy (Se ainoa oikea), 31 Dream Street ja After the party (jatko-osa Ralph's partylle). 

Jenny Colgan
Colganilla on myös omintakeinen, hyvin hauska tyylinsä kirjoittaa. Colganin kirjoista suosittelen etenkin kirjoja Amanda's Wedding, Talking to Addison, West End Girls, Where Have All the Girls Gone, Operation Sunshine, The Good, the Bad and the Dumped sekä Meet me at the Cupcake Café. Working wonders on myös ok, mutta ehkä juoneltaan hieman turhan erikoinen makuuni (siis chick lit -kirjaksi). Pitäisi ehkä pitkästä aikaa lukea sekin, jos vaikka mieli muuttuisi. Colgan on julkaissut näiden lisäksi pari muutakin kirjaa, jotka pitäisikin hankkia jostain käsiini... 

Marian Keyes
Brittikirjailijoista irlantilaisiin. Marian Keyes on mýös yksi kestosuosikkejani. Hömppäkirjallisuushan ei oikeasti läheskään aina ole pelkkää ihmissuhdehuttua, ja Keyesin kirjoissa monissa on mukana myös ns. vakavampaa ainesta. Neljässä kirjassa käsitellään Walshin perheen edesottamuksia eri henkilöiden näkökulmasta. Näitä kirjoja ovat Water Melon (Naura, Claire, naura, jonka hyvin poikkeuksellisesti luin aikoinaan ruotsiksi!), Rachel's holiday (Rachelin loma), Enkelit (Angels) ja Anybody out there? (Kuuleeko kukaan?). Nämäkin kirjat ovat hyviä, mutta jostain syystä mua ärsyttää moni perheenjäsen sen verran, että Keyesin muut kirjat ajavat näiden edelle. Varauksetta voin siis suositella seuraavia: Lucy Sullivan is Getting Married (Lucy menee naimisiin), Last Chance Saloon (Vielä on toivoa), Sushi for Beginners (Sushia vasta-alkajille), The Other Side of the Story (Tarinan toinen puoli), This Charming Man (Hurmaava mies) sekä The Brighest Star of the Sky (Tuiki, tuiki tähtönen). Keyesillä ei ole ainakaan ote pettänyt, sillä kaksi viimeistä (eli myös listan viimeistä) kirjaa ovat molemmat erittäin hyviä. 

Cecelia Ahern
Cecelia Ahernin kirjat eroavat monesta muusta siinä mielessä, että suurimmassa osassa hänen teoksistaan on mukana hitunen yliluonnollisuutta. Tosin tätä piirrettä on sittemmin nähty esim. Kinsellan ja Keyesin kirjoissakin. Minulle tuttuja Ahernin kirjoja ovat P. S. I love you (P. S: Rakastan sinua), Where Rainbows End (Sateenkaaren tuolla puolen), If You Could See Me Now (Yllätysvieras), A Place Called Here (Ihmemaa), Thanks for the Memories (Suoraan sydämestä) sekä The Gift (Lahja). Näistä viimeinen ei sytyttänyt ihan samalla tavalla kuin muut, mutta ihan hyvä oli sekin.  

Cathy Kelly
Kelly ei välttämättä edes kuulu chick lit -genren kirjailijoihin, mutta mainitsenpa nyt hänetkin. Kellyn kirjat ovat ehkä paria astetta lähempänä perusviihderomaaneja kuin edellä mainitut, mutta itse tykkään kyllä näistäkin. Kellyn kirjat eivät ole ihan niin nopealukuisia kuin monet muut hömpät, mutta toisaalta niistä riittää sitten iloa pidemmäksi ajaksi...