Hella Wuolijoki: Niskavuoren tarina

Kävin katsomassa elämäni ensimmäisen Niskavuori-näytelmän Lappeenrannan Linnoituksen kesäteatterissa. Niskavuoren Hetaa oli toki modernisoitu kesäteatteriin sopivammaksi, mutta näytelmästä heräsi into lukea kaikki viisi Niskavuori-näytelmää, sillä ovathan ne tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Niskavuori-näytelmät on julkaistu yhtenä niteenä nimellä Niskavuoren tarina. Teoksessa on kirjailija Hella Wuolijoen jälkisanat, Hyvästit Niskavuorelle, joka oli oiva lisä lukukokemukseen. Lisäksi mukana on valokuvia Niskavuori-elokuvista, joiden nimet muuten poikkeavat näytelmien nimistä. Hilpeyttä herätti se, että kuvien perusteella Tauno Palo on esiintynyt kaikissa elokuvissa, mutta aina eri roolissa. Toki moni miespuolisista Niskavuorista esiintyykin vain yhdessä näytelmässä.

Näytelmät ovat teoksessa tapahtumien mukaan aikajärjestyksessä, kirjoitusjärjestys tosin poikkeaa tästä. Ensimmäinen näytelmä, Niskavuoren Heta, alkaa 1880-luvulta ja viimeinen, Entäs nyt, Niskavuori, päättyy 1940-luvulle jatkosodan jälkimaininkeihin. Näytelmissä keskeistä ovat maatalon elämä ja vahvan suvun ihmiskohtalot, jotka on sidottu yhteiskunnallisiin muutoksiin. Näytelmissä on vahva historiallinen aspekti, joka viehätti minua. Muutenkin pidin kirjasta todella paljon. Viimeinen näytelmä oli selvästi raskaampi kuin muut, mutta muuten kirja on melko helppolukuinen, kunhan vain tottuu erilaiseen muotoon. En ole kovin montaa näytelmää lukenut, mutta luulenpa jatkossani tarttuvani niihinkin useammin.