Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Harjukaupungin salakäytävät kertoo kustantajana työskentelevästä Ollista, joka asuu perheensä kanssa Jyväskylässä ja elää tavallista elämää, mitä nyt sateenvarjot katoilevat koko ajan. Facebook yhdistää Ollin yllättäen nuoruuden kavereihin ja varsinkin vanhaan rakastettuun, Kerttu Karaan, joka palaa Ollin elämään. Kerttu on kirjoittanut menestysteoksen nimeltä Elokuvallinen elämänopas, jossa opetetaan elokuvallista elämäntapaa. Hän haluaa jatkaa kirjallista uraansa kirjoittamalla Ollin työnantajan kustantamana elokuvallisen elämäntavan mukaisen matkaoppaan Jyväskylästä ja etenkin kaupungissa risteilevistä lukuisista salakäytävistä. Salakäytävät ovat nuoruudesta tuttuja myös Ollille, ja nykyhetken lomassa käväistäänkin myös menneisyydessä tutustumassa Tourulan Viisikon seikkailuihin salakäytävissä, joissa aika, paikka ja ihminen muotoutuvat uudelleen. 

Elokuvallisuus ja Elokuvallinen elämänopas ovat keskeisessä asemassa tarinassa, ja kirjassa viliseekin sellaisia termejä kuin m-hiukkaset ja hidas jatkumohakuisuus. Minuun elokuvallisen elämäntavan idea ja kuvaukset eivät oikein iskeneet, ja varmasti osittain sen vuoksi kirja oli pienoinen pettymys. Odotukseni olivat nimittäin korkealla Harjukaupungin salakäytävien suhteen, sillä pidin ensimmäisestä Jääskeläiseltä lukemastani kirjasta hyvin paljon. Mielestäni kirja lähti liikkeelle hieman hitaasti, enkä oikein päässyt sen imuun mukaan ennen kuin puolenvälin tienoilla. Salakäytävät ja niiden omituinen maailma kiehtoivat minua eniten, mutta kokonaisuuteena en vain oikein lämmennyt kirjalle.

Harjukaupungin salakäytävistä on olemassa kaksi erilasta versiota, rouge ja blanc. Kirjoissa on erilainen loppu, ja olikin heti pakko lukea toinen versio lopusta kustantamon nettisivuilta. Tämä toinen loppu oli  mielestäni melkoisen yliampuva, enkä ensilukemalta pitänyt siitä yhtään. Näin jälkikäteen ajateltuna elokuvallinen räväkkyys kuitenkin kieltämättä sopii kirjaan. 

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Pasi Ilmari Jääskeläistä on kehuttu kovasti blogeissa, ja voin kyllä yhtyä kehuihin luettuani Lumikko ja yhdeksän muuta -teoksen. Lajityyppinä on maaginen realismi, johon tutustuin jo aiemmin tänä kesänä Unenpäästäjä Florianin myötä. 

Laura Lumikko ja hänen Otuksela-lastenkirjansa ovat laajalti tunnettuja ja rakastettuja. Lumikko on myös Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran perustaja, joka on kouluttanut yhdeksän lasta kirjailijaksi. Seuran kymmenennen jäsenen paikka on ollut vapaana kolmekymmentä vuotta, mutta nyt Jäniksenselälle paluumuuttanut Ella Milana saa tavoitellun paikan. Heti tämän jälkeen Laura Lumikko kuitenkin katoaa salaperäisesti omista juhlistaan. Ella Milanaa alkaa kiinnostaa niin Lumikon kuin Seurankin menneisyys, jossa on omat mysteerinsä. Hän alkaa selvittää tapahtumia Pelin kautta, jonka avulla Seuran jäsenet ovat ammentaneet toistensa elämästä materiaalia kirjoihinsa jo vuosien ajan. Häntä kiinnostaa myös kummallinen tarttuva tauti, joka muuttaa kirjojen juonta. 

Lumikko ja yhdeksän muuta kertoo kirjailijoista ja kirjoittamisesta hyvin kekseliäästi ja omintakeisesti. Tarina etenee sujuvasti, ja yliluonnollisia elementtejä on minun makuuni juuri sopivasti. Aion ehdottomasti lukea Jääskeläisen muutakin tuotantoa ja suosittelen tätä kirjaa lämpimästi.