Siri Huvstedt: Kesä ilman miehiä

Olen aikaisemminkin yrittänyt lukea Siri Huvstedtin tuotantoa, koska kyse on kuitenkin paljon kehutusta kirjailijasta, mutta Lumous jäi kesken. Tämä Kesä ilman miehiä oli sen sijaan ihan mukava lukukokemus. Runoilija Mia Hendricks muuttaa kesäksi pikkukaupunkiin opettamaan varhaisteineille kirjoittamista ja koittaa samalla saada omaa elämäänsä kasaan. Hänen miehensä on jättänyt hänet toisen (nuoremman) naisen vuoksi, ja Mia on joutunut viettämään jonkin aikaa myös mielisairaalassa. Mian lisäksi tarinassa kerrotaan Mian vanhainkodissa asuvasta äidistä ja hänen ystävistään, Mian oppilaista ja naapurin perheestä.Juoni siis rönsyilee useampaan suuntaan, enkä ole ihan varma, onko jokainen verso tarpeen. Toisaalta ehkä kertoja haluaa painottaa sitä, että kaikilla on omat ongelmansa ja salaisuutensa.

Kirjaa kuvataan älykkääksi ja hauskaksi, ja sitä se kyllä on. Tarinaan on sotkettu feminismiä, filosofiaa ja tiedettä niin, että kirja ei joka kohdassa ole mitenkään kevyttä luettavaa. Mukana on myös runoja ja pieniä piirroksia, mikä miellytti minua. Pidin samoin siitä, että kerronta hypähteli ajasta ja paikasta toiseen kadottamatta kuitenkaan punaista lankaa.