perjantai 12. elokuuta 2016

Dekkareita menneiltä ajoilta

Kuka kuolleista palaa on kolmas kirja Karl Axel Björkistä ja hänen tutkimuksistaan. Virpi Hämeen-Anttilan sankari elää vuotta 1921, työskentelee sisäministeriön virkamiehenä ja tekee päivätyönsä ohella salapoliisin hommia - poliisin apuna kylläkin. Tällä kertaa poliisia työllistää tuhopolttojen sarja, johon näyttää liittyvän myös murha. Björk on tietysti innokkaana auttamassa. 

Karl Axel Björkistä kertovat dekkarit ovat mukavalla tavalla vanhanaikaisia: ei tarvitse pelätä, että kirjassa esiintyisi tolkutonta väkivaltaa tai toinen toistaan karmeampia kuvauksia. Rikoksia kyllä tapahtuu, murhiakin, mutta tapahtumat eivät jää ihon alle. Oma viehätyksensä on tietysti myös tapahtumien ajankohdalla. Helsinkiä kuvataan paljon, ja vanhat kadunnimet saavat välillä pään sekaisin. (Ei sillä, että nykyisinkään tuntisin Helsinkiä niin tarkasti.) Muutenkin on mielenkiintoista lukea, millasta elämä 1920-luvun Helsingissä on voinut olla. 


Anna Lihammerin Kun pimeys peittää maan sijoittuu hieman myöhemmäksi, vuoteen 1934. Ilmapiiri Euroopassa on kireä. Saksassa natsit ovat nousseet valtaan ja muissakin maissa tunnelma ei ole kovinkaan suvaitsevainen. Kirjan päähenkilö komisario Carl Hell alkaa tutkia Uppsalan yliopistossa tapahtunutta murhaa. Maineikas anatomian tutkija on kuollut. Samaan aikaan maassa kuohuu, kun tiukkaa sterilisaatiolakia ollaan ajamassa kovaa vauhtia läpi. 

Kun pimeys peittää maan on myös virkistävä dekkarituttavuus. Sen juoni on mielenkiintoinen ja päähenkilöistä voisin lukea enemmänkin. Ajankuva on ääriajatteluineen ajatuksia herättävä. 

Stefan Moster: Suurlähettilään vaimo

Saksalainen Stefan Moster on Suomessa asuva kirjailija ja kääntäjä, joka on kääntänyt suomalaisia kirjoja saksaksi. Myös Suurlähettilään vaimo kertoo Suomen ja Saksan kohtaamisesta. Sen keskiössä on Saksan Suomen-suurlähettilään vaimo Oda, joka elää edustusrouvan elämää Suomenlahden rannalla. Hän on ammatiltaan toimittaja, mutta Suomessa hänen arkeensa kuuluu lähinnä edustamista miehensä rinnalla tai muussa seurassa. Saksaan Odaa sitoo heidän poikansa, joka asuu hoitokodissa. Eräänä päivänä Oda löytää laiturilta kalan, jonka jokin lahdella hyörivistä kalastajista on jättänyt siihen. Oda tutustuu erakkomaiseen kalastaja-Klausiin ja alkaa kehittää suunnitelmaa tarjotaaksen pojalleen ainutlaatuisen kokemuksen. 

Suurlähettilään vaimon takakansiteksti ei ihan vakuuttanut minua, mutta loppujen lopuksi kirja on oikein hyvä. Tunnelma on vahva: koskettava, haikea, mutta myös jollain lailla toiveikas. Sivuhenkilöt antavan oman osansa tarinaan: saksalaisen kirjaston kirjastonhoitajalla esimerkiksi on oma keskeinen roolinsa kirjassa. 

Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen on myös tehnyt mainiota työtä, tekstiä on erittäin mukava lukea. 

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Sadie Jones: Kotiinpaluu

Sadie Jonesin Kotiinpaluu on kirja, joka oli pakko lukea loppuun niin pian kuin mahdollista. Mielelläni olisin ahminut sen yhdeltä istumalta, mutta junamatka töihin tuntui kerrankin aivan liian lyhyeltä, eikä kahden metropysäkin välilläkään kovin monta sivua ehtinyt lukea. Onneksi työpäivä päättyi aikanaan, ja pääsin taas kotimatkalla kirjan kimppuun.

Nimensä mukaisesti kirja alkaa kotiinpaluusta: 19-vuotias Lewis on juuri päässyt vankilasta ja matkustaa kotiinsa isänsä ja äitipuolensa luokse. Vuosi on 1957. Kotiinpaluu ei ole helppoa, sillä sekä oma perhe että ympäröivä yhteisö suhtautuvat Lewisiin varauksella. Pian tarina siirtyy reilun kymmenen vuotta taaksepäin sodan loppumisen jälkeiseen aikaan ja kuvaa Lewisin lapsuutta ja nuoruutta tragedioineen ja ulkopuolisuuden tunteineen. Vankilatuomioon johtaneiden tapahtumien jälkeen päästään takaisin kirjan nykyhetkeen, jossa Lewis yrittää jättää menneet taakseen ja sopeutua takaisin elämään.

Keskeisiä henkilöitä kirjassa ovat Lewisin perheen lisäksi myös Carmichaelit, joiden molemmilla tyttärillä on suuri vaikutus Lewisin elämään. Heistä esiin nousee etenkin nuorempi Kit, jonka tarina kulkee rinnan Lewisin tarinan kanssa. Jones kuvaa uskottavasti 1950-luvun englantilaista pikkukaupunkia ja hyvin toimeentulevien ihmisten yhteisöä, jossa kulisseja pidetään yllä, vaikka mikä olisi. Kirjan tunnelma imaisee mukaansa, ja henkilöiden kohtalosta haluaa tietää lisää. Loistava kirja, aivan mahtava.