Kathryn Stockett: Piiat

Olen tainnut aiemminkin mainita, että minulla on välillä aika lailla ennakkoluuloja sellaisia kirjoja kohtaan, joita on kehuttu paljon. Piiat on yksi tällaisista kirjoista, mutta tällä kertaa ennakkoluulot eivät pitäneet paikkaansa. Pidin kirjasta todella paljon, ja voin suositella sitä varauksettomasti.

1960-luvulle ajoittuva tarina kertoo yhdysvaltalaisesta Jacksonin kaupungista, joka sijaitsee Mississippin osavaltiossa. Keskiössä ovat mustat kotiapulaiset ja valkoiset perheet, joissa he työskentelevät. Reilu parikymppinen Skeeter haaveilee toimittajan ammatista, eikä unelmiensa aviomiehestä niin kuin oletusten mukaan pitäisi. Hän päättää kirjoittaa kirjan siitä, millaista mustien kotiapulaisten työskentely valkoisissa perheissä oikein on heidän omien kertomustensa pohjalta. Kirjan kirjoittaminen ei ole pikku juttu, sillä rotuerottelu on voimissaan, eivätkä mustat voi turvallisesti kritisoida työnantajiaan.  


Vaikka kirja onkin tekijän omien sanojen mukaan suurimmaksi osaksi fiktiota, saa siitä kuitenkin varmasti edes jonkinlaisen kuvan siitä, millaista elämä on 60-luvulla ollut syvällä etelässä. Rasismin lisäksi myös sukupuoliroolien rajoittuneisuus ahdistaa ajoittain, mutta kokonaisuudessaan kirjasta jää ehdottomasti myönteinen kuva.