Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pekka Hiltunen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pekka Hiltunen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Pekka Hiltunen: Iso

"Toisin kuin usein väitetään. lihavuus ei ole sairaus. Se ei ole epidemia, ei moraalinen alennustila eikä heikkouden osoitus. Se on ihmisen ominaisuus. Ihminen voi lihoa monista syistä ja monella tavalla, on olemassa lukemattomia tapoja tulla lihavaksi, olla lihava, kantaa lihavuutensa, ja niillä kaikilla on syynsä. Osa meistä lihavista on sairaita, niin kuin hoikistakin, ja osa meistä on terveitä. Pelkkä paino ei tee meistä kumpaakaan."

Pekka Hiltusen Iso on kirja, josta innostuin paljon heti kuultuani sen ilmestymisestä. Aloin parisen vuotta sitten tutustua samaa aihepiiriä eli lihavuutta käsitteleviin blogeihin, ja kirjan sanoma vaikutti hyvin saman kaltaiselta. Iso ilmestyi jo viime vuonna, mutta jotenkin on ehkä vähän jännittänyt lukea sitä, kun odotukset olivat korkealla. Kirjan päähenkilö Anni Kantto on 37-vuotias nainen, joka painaa melkein 140 kiloa. Hän on juuri palannut Tampereelle kolmen Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen, koska on menettänyt työpaikkansa ja poikaystävänsä ja kokee muutenkin epäonnistuneensa kaikessa. Anni saa onneksi vanhan vuokra-asuntonsa takaisin ja alkaa huomaamattaan tutustua paremmin vuokranantajaansa Huivirouvaan. 

Tarinalle keskeistä on se, että Anni on hyvin lihava, mutta se ei ole hänelle itselleen ongelma. Ongelmana on muiden suhtautuminen hänen lihavuuteensa. Anni on esimerkiksi erotettu työpaikastaan ihan vain sen takia, että hän on lihava, eikä sovi paikan imagoon. Ongelmallista on myös terveysministerin lanseeraama kampanja lihavuutta vastaan, jossa toistetaan samoja (virheellisiä) asioita kuin aina lihavuudesta ja lihavista ihmisistä puhuttaessa. Anni päättää alkaa toteuttaa toisinajattelijuuttaan käytännössä eli ryhtyä ajatuksista tekoihin.

Hiltunen kirjoitti vuonna 2007 Imageen artikkelin lihavuudesta ja kiinnostui aiheesta enemmänkin. Kirja on fiktiota, mutta siinä viitataan olemassaoleviin tutkimuksiin ja artikkeleihin. Tarinan lomaan on ripoteltu Annin valmistamia puheita, joissa käydään läpi monia lihavuuteen liittyviä näkökulmia faktan pohjalta. Itselleni moni kirjassa käsitelty asia oli jo ennestään tuttua, mutta oli mukava nähdä, kuinka monipuolisesti Hiltunen aihetta käsitteli aina painoindeksin käyttökelvottomuudesta siihen miten hormonit vaikuttavat laihtumiseen. Myös fatospheresta eli blogimaailmasta puhutaan.

"Lihavuuden vaikutus sairauksiin on epäselvä, usein olematon. Miksi asiantuntijat väittävät, että läski tappaa? Koska niin väestöntutkimuksia tehdään, karkeilla oletuksilla, etsitään syy-seuraussuhteita asioista, jotka joskus kytkeytyvät toisiinsa ja joskus eivät. Ja koska läski on helppo vihollinen, jonka vastustaminen palvelee monia muita tarkoituksia. Lihavuuden kontolle laitetut sairaudet johtuvat usein kahdesta aivan muusta asiasta: huonosta ruokavaliosta ja vähäisestä liikkumisesta."   

Iso ei välttämättä ole kerronnallisesti tai kielellisesti mitenkään erityinen, mutta se on silti hyvä kirja, jossa on tärkeä sanoma: Paino tai koko ei kerro henkilön terveydestä tai elintavoista mitään. Jokainen saa olla sen kokoinen kuin haluaa, eikä se ole kenenkään muun asia.



keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun ja Sysipimeä

Onpas viime kirjoituksesta jo aikaa. Kirjoja olen kyllä lukenut tässä välissäkin, mutta en mitenkään kovin paljon. Päivitetäänpä nyt kuitenkin tilanne. 

Pekka Hiltusen esikoisromaani Vilpittömästi sinun sai Vuoden Johtolanka -palkinnon vuonna 2012. Kirja onkin todella virkistävä tapaus dekkareiden joukossa, omaperäinen, sujuva ja mielenkiintoinen. Suomalainen Lia asuu Lontoossa ja työskentelee graafikkona lehdessä. Ollessaan viettämässä syntymäpäiviään pubissa työkavereidensa kanssa hän tapaa toisen suomalaisen, Marin. Lia ja Mari alkavat viettää aikaa yhdessä, ja vähitellen paljastuu, ettei Mari olekaan ihan tavallinen pulliainen. Hänen omistamassaan Studiossa työskentelee joukko lahjakkaita ihmisiä, jotka pystyvät yhdessä tekemään mitä vain. Tiimi puuttuukin hanakasti monenlaisiin epäkohtiin ja alkaa selvittää jopa poikkeuksellisen raakaa murhaa, joka koskettaa Liaa poikkeuksellisella tavalla.


Sysipimeä on jatkoa Vilpittömästi sinun -kirjalle eli se jatkaa Lian, Marin ja Studion tarinaa.  Kirjassa Studio pyrkii ratkaisemaan melkoisen karmaisevan murhien sarjan omalaatuisella tavallaan. Sysipimeä on mielestäni astetta tavanomaisempi dekkari, vaikka edelleen erottuu edukseen. Vilpittömästi sinun onnistui vain lumoamaan meikäläisen hieman salaperäisellä tunnelmallaan niin, että se nousee näistä kahdesta ykköseksi. Suosittelen tutustumista Hiltusen kirjoihin, jos dekkarit/trillerit yhtään kiinnostavat.