Hengityskeinu kertoo 17-vuotiaasta romaniansaksalaisesta Leosta, joka joutuu toisen maailmansodan loppupuolella neuvostoliittolaiselle työleirille saksalaisuutensa vuoksi. Leo viettää leirillä viisi vuotta. Jatkuva nälkä, raskas työ, kerjuureissut ympäröivälle maaseudulle ja toivo kotiinpääsystä sekä monet muut leirielämään kiinteästi kuuluvat asiat tulevat tutuiksi kirjan myötä. Takakansitekstin perusteella olisin odottanut enemmän kuvausta kotiinpääsyn jälkeisestä ajasta, mutta se jää melko suppeaksi.
Hengityskeinu
pohjautuu Müllerin ystävän, runoilija Oskar Pastiorin kokemuksiin
vankileiriltä. Müllerin ja Pastiorin oli tarkoitus kirjoittaa yhdessä
kirja, mutta Pastior menehtyi vuonna 2006. Müller kirjoitti lopulta Hengityskeinun Pastiorin muistiinpanojen pohjalta, mutta kyseessä on kuitenkin fiktiivinen teos.
Hengityskeinu ei ole kovin helppolukuinen kirja aiheensa ja tyylinsä vuoksi. Müller käyttää varsin runollista kieltä, eikä kerronta etene kronologisesti, joten lukijan on pakko olla valppaana. Alku oli hieman tahmeaa, mutta pääsin loppujen lopuksi ihan hyvin sisälle kirjaan. Mielestäni kirja on ok, mutta en mitenkään hirveästi ihastunut Müllerin tyyliin. Taitaa olla liian runollista minulle. Müller sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009, joten tasokas teos on kyllä kysessä, vaikka ei minuun iskenytkään.
William N. päiväkirja on sitä mitä nimikin sanoo: William Nylander -nimisen miehen päiväkirja. Nylander on kypsään ikään ehtinyt jäkälätutkija, joka on asunut jo useita vuosikymmeniä Pariisissa lähes erakkona. Eletään 1800-luvun loppupuolta. Mies kirjaa ylös tapahtuneita asioita ja yleisesti mietteitään muun muassa tieteestä. William N. on omien sanojensakin mukaan "ikävä ihminen": usein äkäinen, kärkäs sanomaan oman mielipiteensä, itsepäinen ja omiin tapoihinsa piintynyt. Hänen elämäntehtävänsä tuntuu olevan vastustaa erästä tiettyä kollegaansa, jonka teoriaa jäkälistä hän ei hyväksy.
William
Nylander on todellinen henkilö, mutta hänen päiväkirjansa on
fiktiivinen. Nylander eli vuosina 1822-1899 ja oli Helsingin yliopiston
ensimmäinen kasvitieteen professori. Carlson on onnistunut hienosti yhdistämään faktatietoa Nylanderin elämästä fiktioon.
William N. päiväkirja oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2011. En ehkä ihan ymmärrä valintaa, vaikka toki kirja onkin aika epätavallinen. Mielipiteeni tästä kirjasta onkin kaksijakoinen: toisaalta pidän yleensä historiallisista teoksista ja tässäkin tuli hyvin esiin 1800-luvun lopun pariisilaisen elämän hyvät ja huonot puolet. Toisaalta kirjassa ei hirveästi tapahdu mitään, joten se oli paikoitellen hieman tylsä. William N:n mielipiteet ovat kyllä ajoittain hyvinkin herkullista luettavaa pisteliäisyydessään, mutta en siltikään ihan päässyt kirjan imuun mukaan. Ihan lukemisen arvoinen kirja kyllä oli, enkä harkinnut jättäväni sitä kesken. Voi olla, että vähemmän väsyneenä ja muutenkin toisenlaisessa mielentilassa olisin pitänyt kirjaa vielä parempana.
Iida Rauman esikoisteoksesta Katoamisten kirja kirjoitettiin jokin aika sitten paljon lehdissä. Katoamisten kirjassa keskeistä on tosiaan katoaminen. Minä-kertojan, taiteellisesti lahjakkaan 19-vuotiaan tytön, nimikin on kadonnut tai ainakaan sitä ei mainita kirjassa ollenkaan. Päähenkilön isä on poissa ja äitikin hukkunut omaan maailmaansa. Päähenkilö saa töitä vanhainkohdista, jonka asukkaista yksi jos toinenkin katoaa joko konkreettisesti tai mielensä syövereihin. Tarina hyppii nykyisyyden ja päähenkilön ala-asteaikojen välillä. Kertojan lapsuuden kaveri kummittelee jatkuvasti hänen mielessään ja taideteoksissaan. Muutenkaan elämä ei ole ihan kohdallaan, ja suhde pitkäaikaiseen tyttöystävään on katkolla.
Sinänsä melko ankealta kuulostava tarina vei mukaanaan niin, että luin melkein koko kirjan reilun parin tunnin bussimatkan aikana. Rauman tyyli on ajoittain varsin ronskia ja suorasukaista, mutta myös sujuvaa ja miellyttävää lukea. Tykkäsin.
Palasin taas pienen tauon jälkeen Mari Jungstedtin dekkarien pariin. Muurien kätköissä jatkaa Gotlantiin sijoittuvien kirjojen sarjaa, jossa pääosassa ovat poliisi Anders Knutas ja toimittaja Johan Berg. Toimittaja Berg onnistuu aina sotkeutumaan murhajuttuihin enemmän kuin ammattinsa puolesta luulisi ja sotkemaan samalla myös yksityiselämänsä. Bergin rooli kirjoissa onkin tarjota pakolliset ihmissuhdekiemurat tarinoihin itse rikosten selvittämiseen osallistumisen lisäksi.
Tässä kirjassa menestyvä taidegalleristi murhataan ja ripustetaan roikkumaan kaupunginmuurille. Galleristilla on omat salaisuutensa, jotka ovat johtaneet murhaan. Salaisuuksista vihjaillaan heti alusta asti dekkareille melko tyypilliseen tapaan, mutta ratkaisu kyllä toimii ihan hyvin. Jälleen yksi perusdekkari siis kyseessä, helppoa ja viihdyttävää luettavaa, mutta ei mitään kovin erikoista.
