Katherine Nevillen Kahdeksan on oikeastaan kuin edellinen lukemani kirja potenssiin kymmenen miinus faktaosuudet. Tästäkin kirjasta löytyy siis salaseuroja, koodeja ja arvoituksia sekä seikkailuja ja romanttista viihdettä yllin kyllin. Kahdeksan jakautuu tarinallisesti kahtia: päähenkilöinä ovat vuorotellen tietokone-ekspertti Katherine 1970-luvulta ja luostarin kasvatti Mireille 1790-luvulta. Molemmat tavoittelevat salaperäistä shakkilautaa, kuten myös lukuisa joukko muita henkilöitä. Shakki on muutenkin keskeisessä osassa tarinaa niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin.
Luin kirjan kahdessa osassa. Aluksi kirja vaikutti hyvin mukaansatempaavalta, ja historiallisten merkkihenkilöiden bongailu tarinasta viihdytti. Parinsadan sivun jälkeen kuitenkin kyllästyin jatkuvasti uusiin tarinan kiemuroihin ja tuntui, että kirjailija oli yrittänyt tunkea tarinaan mukaan kaikki mahdolliset historian merkkihenkilöt. Lisäksi kerronta alkoi muistuttaa vähän turhan paljon Harlekiini-tyyliä. Kahdeksan onkin oikeastaan varsin ylitsepursuava kirja. Välissä kului varmaan kuukausi, mutta sitten tartuin kirjaan uudelleen, ja viihdyin sen parissa ihan hyvin loppuun asti.
Kahdeksan on ilmestynyt vuonna 1988, ja takaliepeen mukaan kyseessä on oikein kulttikirja. Kirja on julkaistu suomeksi myös nimellä Musta kuningatar. Jatko-osa ilmestyi v. 2008.