Sebastian Faulksin Engleby kertoo Mike Englebystä, joka opiskelee englantilaisessa yliopistossa 1970-luvulla. Minä-kertoja Mike kuvaa elämäänsä ja ympäristöään terävästi, mutta pisteliäästi. Välillä hän muistelee myös lapsuuttaan kiusattuna sisäoppilaitoksen oppilaana. Mike on selvästi älykäs, mutta ei mitenkään kauhean miellyttävän oloinen henkilö. Hän käyttää pillereitä ja runsaasti alkoholia, eikä peitä alentuvaa suhtautumistaan muihin. Opiskelutovereiden joukossa on kuitenkin eräs Jennifer, josta Mike pitää ja jonka seuraan hän hakeutuu. Jenniferin yllättävän katoamisen seurauksena poliisikin kiinnostuu Mikestä. Lukija pääsee miettimään, mitä oikeasti on tapahtunut ja onko Mike luoma kuva elämästään todenmukainen vai ei. Tarinaa kerrotaan hyvin selkeästi Mike Englebyn näkökulmasta. Kirjan onnistuneinta antia on se, kun lukija huomaa, kuinka paljon toisten mielikuvat ja käsitykset itsestä voivat erota omasta minäkuvasta. Toisaalta paljon voidaan myös jättää kertomatta, kuten tässäkin kirjassa käy ilmi.
Kirjan viimeinen kolmannes oli mielestäni paras osa. Alkupuolella olisi kaivattu hieman tiivistämistä, mutta loppuosa oli mielenkiintoinen ja yllätyksellinen. Ehkä tuon alkuosan vuoksi meinasin jossain vaiheessa kyllästyä kirjaan, mutta onneksi kuitenkin sinnittelin loppuun. Englebystä jäi jotenkin hieman outo jälkimaku, mutta mielestäni se oli kuitenkin lukemisen arvoinen.
