Fredrik Backman on minulle ennestään tuttu kirjastaan Mies, joka rakasti järjestystä,
josta pidin paljon. Britt-Marie kävi täällä oli siis sekin ehdottomasti luettava. Kirjan päähenkilö on reilu kuusikymppinen Britt-Marie, joka on juuri jättänyt pitkäaikaisen aviomiehensä. Britt-Marien elämä on pyörinyt pitkälti aviomiehen ja kodin ympärillä, joten hänen täytyy aloittaa kaikki alusta. Ensimmäiseksi Britt-Marie hankkii itselleen työpaikan: tilapäisen nuorisotalon talonmiehen pestin Borg-nimisestä pikkukaupungista.
Borg on kaupunki, jossa lähes kaikki on lakkautettu. Nuorisotalokin oli tarkoitus lakkauttaa, mutta lautakunta ei ikinä päässyt kokouksessaan siihen asti, koska heillä oli kiire lounaalle. Niinpä Britt-Marie asettuu taloksi ja tutustuu siinä sivussa viereisen pizzeria-elintarvikekauppa-postitoimisto-autokorjaamon omistajaan sekä muihin borgilaisiin. Sopeutuminen jalkapallohullun paikkakunnan elämään ei ole helppoa, sillä Britt-Marie on hyvin tarkka siitä, mikä on oikein ja säädyllistä. Vähitellen Borg alkaa kuitenkin päästä ihon alle: lopuksi Britt-Marie ei enää voi ymmärtää, miten jalkapalloa voisi olla potkaisematta, kun se tulee kohti.
Britt-Marie kävi täällä on erittäin hyvä kirja. Siinä on kaikkea, mitä tarvitaan: hyvä tarina, ihania ja ärsyttäviä henkilöhahmoja, lämpöä, rakkautta ja surua, kasvutarinoita sekä rotta, joka tykkää Snickerseistä. Suosittelen.
Edellisessä kirjoituksessa hehkutin Graeme Simsionin Vaimotestiä, johon ilmestyi keväällä jatko-osa. Vauvatesti oli tietysti pakko lukea. Sitä ennen lukaisin uudelleen myös Vaimotestin, koska se nyt vaan on niin hyvä.
Vauvatestissä seikkailee ensimmäisestä osasta tuttuja henkilöitä ja myös liuta uusia tuttavuuksia. Minä-kertoja Don ja hänen vaimonsa Rosie asuvat nyt New Yorkissa. Don työskentelee Columbian yliopistossa, ja Rosie jakaa aikansa lääketieteen opintojen ja psykologian väitöskirjan kesken. Sitten tapahtuu jotain, joka yllättää ainakin Donin: Rosie tulee raskaaksi.
Don on edelleen Vaimotestistä tuttu yltiörationaalinen ja järjestelmällinen itsensä, joten lukija osaa odottaa, ettei tässä ole kyseessä ihan keskiverto isätulokas Don valmistautuukin raskauteen ja lapsensaantiin itselleen tyypillisellä tavalla ja on pian asiantuntija niin raskausajan ruokavaliossa kuin synnytyksessäkin. Hän ajautuu suorasukaisen ajattelutapansa ja ulosantinsa vuoksi helposti väärinkäsityksiin, joista kasvaa vähän isompiakin ongelmia.
Odotukseni olivat hyvin korkealla, mutta ihan Vaimotestin tasolle tämä jatko-osa ei mielestäni yltänyt. Sekä Don että Rosie ärsyttivät ajoittain vähän liikaa, ja paikoittain tapahtumia olisi voinut hieman tiivistää. Tarina ei aina vienyt mukanaan, mikä toki varmaan osittain johtuu myös omasta väsyneestä olotilastani. Vauvatesti on kyllä hyvä kirja, ei siinä mitään, mutta ei loistava. Toivoisin kuitenkin pääseväni lukemaan vielä lisää näistä henkilöistä.
Mistä aloittaisi tauon jälkeen?Tässä nyt ainakin alkajaisiksi pari jo viime vuoden puolella luettua kirjaa, jotka ovat jääneet mieleen.
Yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista on Julie Orringerin Näkymätön silta. Kirja kertoo unkarinjuutalaisesta Andraksesta, joka lähtee Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria juuri toisen maailmansodan kynnyksellä. Andras menestyy opinnoissaan, saa uusia ystäviä ja tapaa myös viehättävän Clairen. Samaan aikaan juutalaisvainot leviävät vääjäämättä, eikä niiltä välty Andraskaan.
Näkymätön silta on paksu kirja, mutta sen lukee silti yllättävän nopeasti. Kirja tempaa mukaansa ja juoni kulkee sujuvasti. Orringer on onnistunut luomaan vangitsevan tunnelman, joka jää mieleen. Tässä on kaikkea: onnea, iloa, rakkautta, kaipuuta, ahdistusta, surua, toivoa, epätoivoa... Kannattaa lukea!
Hyvin toisenlainen mutta yhtä lailla mieleenpainunut lukukokemus on Graeme Simsionin Vaimotesti. Kirjan päähenkilö on lähes nelikymppinen Don, joka haluaa etsiä itselleen vaimon. Don on ammatiltaan genetiikan apulaisprofessori, joten hän lähestyy myös kumppanin etsintää tieteellisesti ja laatii vaimotestin, jonka avulla voi erotella jyvät akanoista. Donilla on melkoisen yksityiskohtaiset vaatimukset unelmiensa naiselle, joten ei ihme, ettei sopivaa tahdo löytyä. Baarimikko Rosie esimerkiksi on täysin sopimatonta vaimomateriaalia, mutta niin vaan Don alkaa viihtyä hänen kanssaan.
Vaimotesti on erittäin hauska kirja, hyväntuulinen ja nokkelakin. Koomisia tilanteita aiheuttaa Donin yltiörationaalinen suhtautuminen asioihin sekä sosiaalisten taitojen omalaatuisuus. Tämän parissa olisin viihtynyt pidempäänkin.
