Dekkareita menneiltä ajoilta

Kuka kuolleista palaa on kolmas kirja Karl Axel Björkistä ja hänen tutkimuksistaan. Virpi Hämeen-Anttilan sankari elää vuotta 1921, työskentelee sisäministeriön virkamiehenä ja tekee päivätyönsä ohella salapoliisin hommia - poliisin apuna kylläkin. Tällä kertaa poliisia työllistää tuhopolttojen sarja, johon näyttää liittyvän myös murha. Björk on tietysti innokkaana auttamassa. 

Karl Axel Björkistä kertovat dekkarit ovat mukavalla tavalla vanhanaikaisia: ei tarvitse pelätä, että kirjassa esiintyisi tolkutonta väkivaltaa tai toinen toistaan karmeampia kuvauksia. Rikoksia kyllä tapahtuu, murhiakin, mutta tapahtumat eivät jää ihon alle. Oma viehätyksensä on tietysti myös tapahtumien ajankohdalla. Helsinkiä kuvataan paljon, ja vanhat kadunnimet saavat välillä pään sekaisin. (Ei sillä, että nykyisinkään tuntisin Helsinkiä niin tarkasti.) Muutenkin on mielenkiintoista lukea, millasta elämä 1920-luvun Helsingissä on voinut olla. 

Anna Lihammerin Kun pimeys peittää maan sijoittuu hieman myöhemmäksi, vuoteen 1934. Ilmapiiri Euroopassa on kireä. Saksassa natsit ovat nousseet valtaan ja muissakin maissa tunnelma ei ole kovinkaan suvaitsevainen. Kirjan päähenkilö komisario Carl Hell alkaa tutkia Uppsalan yliopistossa tapahtunutta murhaa. Maineikas anatomian tutkija on kuollut. Samaan aikaan maassa kuohuu, kun tiukkaa sterilisaatiolakia ollaan ajamassa kovaa vauhtia läpi. 

Kun pimeys peittää maan on myös virkistävä dekkarituttavuus. Sen juoni on mielenkiintoinen ja päähenkilöistä voisin lukea enemmänkin. Ajankuva on ääriajatteluineen ajatuksia herättävä. 

Stefan Moster: Suurlähettilään vaimo

Saksalainen Stefan Moster on Suomessa asuva kirjailija ja kääntäjä, joka on kääntänyt suomalaisia kirjoja saksaksi. Myös Suurlähettilään vaimo kertoo Suomen ja Saksan kohtaamisesta. Sen keskiössä on Saksan Suomen-suurlähettilään vaimo Oda, joka elää edustusrouvan elämää Suomenlahden rannalla. Hän on ammatiltaan toimittaja, mutta Suomessa hänen arkeensa kuuluu lähinnä edustamista miehensä rinnalla tai muussa seurassa. Saksaan Odaa sitoo heidän poikansa, joka asuu hoitokodissa. Eräänä päivänä Oda löytää laiturilta kalan, jonka jokin lahdella hyörivistä kalastajista on jättänyt siihen. Oda tutustuu erakkomaiseen kalastaja-Klausiin ja alkaa kehittää suunnitelmaa tarjotaaksen pojalleen ainutlaatuisen kokemuksen. 

Suurlähettilään vaimon takakansiteksti ei ihan vakuuttanut minua, mutta loppujen lopuksi kirja on oikein hyvä. Tunnelma on vahva: koskettava, haikea, mutta myös jollain lailla toiveikas. Sivuhenkilöt antavan oman osansa tarinaan: saksalaisen kirjaston kirjastonhoitajalla esimerkiksi on oma keskeinen roolinsa kirjassa. 

Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen on myös tehnyt mainiota työtä, tekstiä on erittäin mukava lukea.