Leena Lehtolaisen romaani Kuusi kohtausta Sadusta kertoo erään näytelmän ensi-illasta. Kirjan rakenne on yllättävä, mutta mielenkiintoinen: heti alussa on ikään kuin näytelmän käsiohjelma, jossa on muun muassa lueteltu näytelmän roolihenkilöt sekä näyttelijät. Muutenkin tarina etenee yhdessä näytelmän kanssa kohtaus kohtaukselta. Välillä hypätään katsojien ja näyttelijöiden pään sisään ja kuullaan heidän mietteitään. Näytelmän nimi on - kas kummaa - Kuusi kohtausta Sadusta ja se kertoo taiteilija Satu Savinaisesta, joka on kadonnut juuri ennen ensi-iltaa. Näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Heikki Sirviö on Sadun miesystävä, joka on halunnut tallentaa tämän vaiheikkaan elämän näytelmän muotoon. Kirjoitus- ja harjoitusprosessin edetessä Satu on kuitenkin alkanut epäröidä ja lopulta halunnut estää näytelmän esittämisen. Moni katsojista odottaakin löytävänsä näytelmästä syyn katoamiselle.
Kirjan rakenne on mielestäni onnistunut ja monen henkilön näkökulman käyttö tuo tarinaan monipuolisuutta. Toki voi ajatella myös, että tekniikka tekee tarinasta rikkonaisen, mutta minusta näin ei käynyt. Katsomossa on monia henkilöitä, jotka näkevät itseään esitettävän näyttämöllä ja joista jotkut saavat vasta nyt tietää, millainen rooli heillä on ollut Sadun elämässä. Joku on sitä mieltä, että hänet on esitetty ihan erilaisena kuin mitä hän oikeasti on. Kun kyse on todellisesta ihmisestä (kirjan sisällä tietysti) tehdystä näytelmästä, täytyykö henkilöt esittää todenmukaisena vai voidaanko mennä draaman ehdoilla? Näyttelijät luonnollisesti näkevät tilanteen eri tavalla kuin katsojat.
Pidin kirjasta, mutta se ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin toivonut. Jotain olisin kaivannut enemmän, mutta en osaa sanoa, mitä. Ehkä jonkinlainen pinnallisuus häiritsi: päähenkilö Satu jäi jotenkin etäiseksi ja ehkä jopa osittain epäuskottavaksi. Toisaalta Satu ei tässä ehkä ollutkaan se tärkein asia, vaan kaikki muu, mitä näytelmän ympärillä tapahtui. Toisella lukukerralla kirjasta voisi ehkä saada enemmän irti, vaikka tietty yllätyksellisyys toki puuttuisi. Mutta kuten sanottua, pidin kyllä kirjasta ja mielestäni se kannattaa lukea.
