Hengityskeinu pohjautuu Müllerin ystävän, runoilija Oskar Pastiorin kokemuksiin vankileiriltä. Müllerin ja Pastiorin oli tarkoitus kirjoittaa yhdessä kirja, mutta Pastior menehtyi vuonna 2006. Müller kirjoitti lopulta Hengityskeinun Pastiorin muistiinpanojen pohjalta, mutta kyseessä on kuitenkin fiktiivinen teos.
Hengityskeinu ei ole kovin helppolukuinen kirja aiheensa ja tyylinsä vuoksi. Müller käyttää varsin runollista kieltä, eikä kerronta etene kronologisesti, joten lukijan on pakko olla valppaana. Alku oli hieman tahmeaa, mutta pääsin loppujen lopuksi ihan hyvin sisälle kirjaan. Mielestäni kirja on ok, mutta en mitenkään hirveästi ihastunut Müllerin tyyliin. Taitaa olla liian runollista minulle. Müller sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2009, joten tasokas teos on kyllä kysessä, vaikka ei minuun iskenytkään.
