Kesällä luettua

Kesätauko on nyt tällä kertaa ohi. Tässä joitakin kesän aikana luettuja:

Dekkareita

Seppo Jokinen: Vihan sukua

Komisario Koskinen seikkailee jälleen Tampereella. Kirjan alussa Tampereelta lähtenyt juna suistuu raiteiltaan räjähdyksen vuoksi. Ensimmäisenä mieleen tulee terrorismi, mutta teon syy ei olekaan ihan itsestään selvä. Vihan sukua on erittäin hyvä dekkari, Jokinen tuntuu vaan parantavan menoaan.

Outi Pakkanen: Toinen kerros

Eräänä lomapäivänä poikkesin kirjastossa ja huomasin lukusalikappaleiden joukossa Outi Pakkasen uusimman, jota en ole lukenut. Kirjan tätä kappaletta ei siis voinut lainata, joten jäin lukemaan sitä kirjastoon ja luinkin sen saman tien loppuun asti. Vähän tuli kiire, kun kirjasto uhkasi mennä kiinni, joten loppuratkaisuun en ehtinyt hirveästi keskittymään...

Toinen kerros on hyvin tyypillinen Pakkasen kaupunkidekkari, jossa murha ei ole loppujen lopuksi se pääasia, vaan tarinassa mukana olevat ihmiset. Paikka paikoin kirja on ehkä vähän turhankin tuttu ja turvallinen, sillä mietin oikeasti, olenko lukenut kirjan aikaisemmin. En kyllä ole, mutta Pakkasen tyyli on vain ilmeisesti tullut hyvin tutuksi. Hänen kirjansa ovat aina hyviä, mutta Toinen kerros ei kuitenkaan ole kaikkein terävintä antia. Mukana ovat kuitenkin jälleen kerran graafikko Anna Laine sekä muita tuttuja henkilöitä.

Outi Pakkanen: Julma kuu

Samaiselta kirjastoreissulta tarttui mukaan toinen lukematon Pakkanen. Julma kuu on julkaista Crime Time -kustantamon kautta eli eri kustantamon kuin Pakkasen kirjat yleensä. Kirja on muutenkin hieman erilainen, mikä on tietysti ihan virkistävää. Tosin Julma kuu ei kyllä mielestäni ole parasta Pakkasta. Tarinaa kerrotaan kahden ihmisen näkökulmasta: kolmekymppisen Johannan, joka tapaa sattumalta unelmiensa miehen sekä Johannan naapurin, joka seuraa ikkunastaan salaa suhteen etenemistä. Kahden kertoja näkökulma tapahtumiin on hyvin erilainen, mikä antaa tarinalle moniulotteisuutta. Lukija on kyllä alusta alkaen selvillä siitä, että Johannan miekkonen on kaukana unelmasta. Loppuratkaisu on turhan saippuaoopperamainen, mutta kyllä tätä viihteenä lukee. 

Harri Nykänen: Susiraja
Susiraja on Raid-sarjan uusin, jossa vilisee suomalaisia ja saksalaisia isompia ja pienempiä rosmoja.Tykkään kyllä Raid-kirjoista, vaikkakin tästä jäi mieleen lähinnä sekalaisia mielikuvia: salaperäisiä kuolemantapauksia, Lappi, pillereiden salakuljetus Muurmanskista, pornofilmin tekeminen, ammuskelu, rikas äijä, gangstereita, salamurhaajia. Näiden perusteella voisin jo melkein veikata, että kyseessä on dekkari...

Outi Pakkanen: Musta aurinko
Luin kesällä muutaman Pakkasen uusiksi, mutta nostan niistä nyt vain tämän yhden esiin. Musta aurinko on nimittäin yksi parhaista Pakkasista ja tunnelmaltaan kutkuttavan trillerimäinen ja salamyhkäinen. Kirjan kertojana on Marinda, joka pestautuu lastenhoitajaksi omalaatuiseen Seveniuksen perheeseen. Perhe muuttaa Abu Dhabiin, jossa kummallinen tunnelma vain tihenee. Tarina pysyy kiinnostavana loppuun asti. 

Outi Pakkanen: Murhan jälkeen mainoskatko

Vuosi ehti vaihtua, ja vieläkin on loppuvuoden lukemiset päivittämättä tänne. Luin tosin melko vähän normaaliin tahtiini verrattuna ja lähinnä vanhoja tuttuja. Tämäkin Outi Pakkasen kirja on vanha tuttu, eikä edes kovin kauan sitten luettu, mutta teki vain mieli lukea jotain, joka varmasti on hyvä ja sopivan kevyt. Oikeasti kyse on Pakkasen kolmesta ensimmäisestä kirjasta, jotka on koottu kätevään pakettiin. Kirja sisältää teokset Murhan jälkeen mainoskatko, Maanantaihin on paljon matkaa ja Kiinalainen aamutakki. Kaksi ensimmäistä on kirjoitettu 70-luvulla ja kolmas 80-luvulla. 

Olen jo aiemmin kehunut Outi Pakkasta täällä, joten ei siitä sen enempää. Nämä ensimmäiset kirjat eivät mielestäni ole Pakkasen parhaimmistoa, hyviä toki silti, mutta näitä on hauska lukea ajankuvan vuoksi. 70- ja 80-luku ovat vahvasti läsnä vaatteissa, sisustuksessa ja tavoissa. 

Niin ja viime vuoden lukusaldo oli pikaisen laskutoimituksen perusteella 104 kirjaa. Eipä vuosi 2012 siis sittenkään ollut kauhean hiljainen lukuvuosi, vaikka syksyllä siltä tuntui. Toki luin selvästi vähemmän kuin vaikka viime vuonna, mutta ehkä tämä kaksi kirjaa viikossa ihan riittää... ;)  

Outi Pakkanen: Punainen pallotuoli

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ainakin toistaiseksi: olen nyt lukenut kaikki Pakkasen tähän mennessä julkaistut dekkarit. Punainen pallotuoli ei poikennut linjasta, pidin siitäkin hyvin paljon. Vinkkinä muuten, että jos mahdollista, kannattaa pyrkiä lukemaan Pakkasen kirjoja julkaisujärjestyksessä. Parissa kirjassa nimittäin paljastetaan melkeinpä sivulauseessa jonkin aikaisemmin kirjan syyllinen. Tiesin siis, kuka murhaaja oli, mutta oikeastaan se ei haitannut yhtään, sillä  murhan motiivin paljastuminen ja muiden henkilöiden elämän kuvaus olivat joka tapauksessa pääosassa.

Outi Pakkanen: Pelistä pois ja Hinnalla millä hyvänsä

Tutustuin Outi Pakkasen kaupunkidekkareihin vasta viime keväänä, ja voin varauksetta suositella mitä vain niistä. Pakkanen on kirjoittanut dekkareita 70-luvusta lähtien, ja viimeisin ilmestyi tänä vuonna. Dekkarit sijoittuvat Helsinkiin, ja kaupunki (etenkin Lauttasaari, Kamppi ja Töölö) on keskeisessä osassa kaikissa kirjoissa. Kirjoista voi seurata Helsingin kehitystä, tosin itse en kaupunkia edes tunne niin hyvin, että saisin tästä kaiken irti. Jatkuvuutta edustaa myös graafikko Anna Laine, joka vierailee pienemmässä ja suuremmassa roolissa lähes jokaisessa kirjassa. Anna Laine rakastaa ruokaa ja tykkää kokkailusta, joten teoksista voi bongailla myös reseptejä. Pakkaselta on ilmestynyt myös Anna Laineen keittokirja. 

Pakkasen dekkarit eroavat ns. perusdekkareista siinä, että itse rikos, murha, tapahtuu yleensä vasta kirjan puolenvälin tienoilla. Kirjoissa keskitytäänkin enemmän päähenkilöihin ja heidän elämäänsä, tunteisiinsa ja ajatuksiinsa kuin varsinaisen murhan ratkaisuun. Kirjat ovat nopealukuisia ja viihdyttäviä. Kirjoja on jo viideltä vuosikymmeneltä, joten mielenkiintoista niissä on myös ajankuva. Hinnalla millä hyvänsä (kirjoitettu v. 2006) esimerkiksi kertoo julkisuuteen ja lehtien kansiin keinolla millä hyvänsä haluavasta teinitytöstä, jolla ei ole elämässä juuri muuta tavoitetta kuin tulla tunnetuksi. 

Suosittelen!