Sydänraja on jälleen yksi niistä kirjoista, joiden juoni kulkee eri aikatasoilla ja eri kertojien voimin. Kerrontatapa tuo kyllä monipuolisuutta tekstiin, mutta tällä kertaa kertojia on ehkä vähän turhan monta. Ronja pestautuu mukaan uskonnollisen Palava suitsuke ja mirha -lahkon Karjalan-matkalle päästäkseen edullisesti Oton (siis isoenon) kotiseudulle ja kuolinpaikalle. Matkaa on kuvattu myös uskonlahkolaisten näkökulmasta, ja nämä osiot eivät mielestäni oikein sovi kirjan kokonaisuuteen. Hauskoja osioita ne kyllä ovat, sillä Lintunen on vetänyt matkakertomuksen oikein kunnolla yli. Ja toki hurmoksellisuuden korostaminen toimii mielenkiintoisena vertailukohtana Ronjan kiihkoisänmaallisuudelle. Sydänraja lupaili enemmän kuin antoi. Tarinasta olisi mielestäni voinut ottaa vielä enemmän irti. Minusta kirja jäi hieman heppoiseksi tällaisenaan, vaikka aineksia kyllä oli. Ehkä kerrontaa ei olisi kannattanut hajottaa niin paljon.
