Vauvatestissä seikkailee ensimmäisestä osasta tuttuja henkilöitä ja myös liuta uusia tuttavuuksia. Minä-kertoja Don ja hänen vaimonsa Rosie asuvat nyt New Yorkissa. Don työskentelee Columbian yliopistossa, ja Rosie jakaa aikansa lääketieteen opintojen ja psykologian väitöskirjan kesken. Sitten tapahtuu jotain, joka yllättää ainakin Donin: Rosie tulee raskaaksi.
Don on edelleen Vaimotestistä tuttu yltiörationaalinen ja järjestelmällinen itsensä, joten lukija osaa odottaa, ettei tässä ole kyseessä ihan keskiverto isätulokas Don valmistautuukin raskauteen ja lapsensaantiin itselleen tyypillisellä tavalla ja on pian asiantuntija niin raskausajan ruokavaliossa kuin synnytyksessäkin. Hän ajautuu suorasukaisen ajattelutapansa ja ulosantinsa vuoksi helposti väärinkäsityksiin, joista kasvaa vähän isompiakin ongelmia.
Odotukseni olivat hyvin korkealla, mutta ihan Vaimotestin tasolle tämä jatko-osa ei mielestäni yltänyt. Sekä Don että Rosie ärsyttivät ajoittain vähän liikaa, ja paikoittain tapahtumia olisi voinut hieman tiivistää. Tarina ei aina vienyt mukanaan, mikä toki varmaan osittain johtuu myös omasta väsyneestä olotilastani. Vauvatesti on kyllä hyvä kirja, ei siinä mitään, mutta ei loistava. Toivoisin kuitenkin pääseväni lukemaan vielä lisää näistä henkilöistä.
