Katoamispiste on hieno ja tunnelmallinen kirja. Terapeuttinakin työskentelevä kirjailija, minä-kertoja, tapaa kadulla ranskalaisen Magdan, joka on tullut Helsinkiin etsimään kadonnutta miestään. Kirjailija päätyy auttamaan Magdaa miehen etsimisessä ja lopulta jatkaa etsintöjä yksin. Miehen tavaroista löytyy Raija Siekkisen romaani, jonka perusteella kirjailija-kertoja päättelee Siekkisen traagisen kohtalon kiinnostaneen tätä. Kirjailija päätyy itsekin ottamaan selvää Siekkisen elämästä ja kuolemasta ja vierailemaan tälle tärkeissä paikoissa.
Olen muistaakseni joskus lukenut Raija Siekkiseltä jonkun kirjan, mutta en tiennyt hänestä sen kummemmin mitään. Nyt tiedän, että hän kuoli vuonna 2004 tulipalossa. Katoamispiste yhdistelee mielenkiintoisesti faktaa ja fiktiota kadottamatta vangitsevaa tunnelmaa. Katoamispiste muistuttaakin tunnelmaltaan aikaisemmin Haahtelalta lukemaani kirjaa Naiset, jotka
katsovat vastavaloon, mutta juoneltaan se on mukavan erilainen.Haahtela käyttää tässäkin kirjassa erittäin kaunista kieltä, jota on ilo lukea. Suosittelen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joel Haahtela. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joel Haahtela. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
tiistai 15. toukokuuta 2012
Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon
Naiset katsovat vastavaloon sijoittuu 1970-luvun alkuun. Tuore aviopari Klaus ja Lilian ovat juuri palanneet häämatkaltaan Italiasta ja asettuvat asumaan suureen omakotitaloon. Tarina kertoo pariskunnan suuresta elämänmuutoksesta, muutosta pois Helsingistä ja sopeutumisesta maaseudun rauhaan. Naapuritalon arvoituksellinen nuoripari alkaa kiinnostaa Klausia ja Liliania, ja lopulta pariskunnat tutustuvat. Molempien elämässä on kuitenkin enemmän kuin mitä päälle päin näyttää. Arvoituksellinen ote säilyy loppuun asti, mikä ei kuitenkaan häiritse lukukokemusta, vaikka näinkin välillä käy.
Naiset katsovat vastavaloon on pieni kirja, joka on kohtuullisen helppolukuinen. Kirjan tunnelma on jollain lailla viipyilevä ja rauhallinen. Haahtela käyttää kerronnassaan paljon lyhyitä, toteavia lauseita ja ylipäänsä kaunista kieltä. Tykästyin Haahtelan kirjoitustyyliin, joten luen varmasti hänen muitakin teoksiaan.
Naiset katsovat vastavaloon on pieni kirja, joka on kohtuullisen helppolukuinen. Kirjan tunnelma on jollain lailla viipyilevä ja rauhallinen. Haahtela käyttää kerronnassaan paljon lyhyitä, toteavia lauseita ja ylipäänsä kaunista kieltä. Tykästyin Haahtelan kirjoitustyyliin, joten luen varmasti hänen muitakin teoksiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)