Juicea

Luin jokin aika sitten pari Juice Leskisestä kertovaa kirjaa, Harri Rinteen Juice on [Juice off] sekä Santtu Luodon ja Mikko Montosen Juice. Rinteen kirja on kirjoitettu vuonna 2002 eli Juicen vielä ollessa elossa, kun taas Luodon ja Montosen teos on julkaistu Juicen kuoleman jälkeen.

Harri Rinne tutustui Juiceen opiskeluaikoinaan Tampereella ja soitti muun muassa Coitus Int -yhtyeessä. Kirjassa onkin varsin omakohtainen ote. Rinne esittelee Juicea monipuolisesti eri näkökulmista, toki aina tietyllä tavalla subjektiivisesti, mutta myös uskottavasti. Joissain kohdin Rinne intoutuu analysoimaan Juicen lisäksi yhteiskuntaa, mutta se ei menoa haittaa. Juice on [Juice off] on mielenkiintoinen ja monitahoinen katsaus mielenkiintoisen ja monitahoisen ihmisen elämään ja tuotantoon. 
 
Luodon ja Montosen kirja vaikuttaa siltä, että se on haluttu  saada markkinoille mahdollisimman nopeasti  Juicen kuoleman jälkeen. Kirjalla on varmasti omat ansionsa, ja se kertoo kyllä Juicen elämän suurista tapahtumista, mutta jotenkin pintapuolinen maku jäi. En esimerkiksi ihan ymmärtänyt, miksi kirjoittajat olivat päätyneet omistamaan suhteessa niin suuren sivumäärään Tuuliajolla-risteilyjen kuvaukseen. Lisäksi kirjan lopussa ollut Mikko Alatalon kirjoittama pitkä muistokirjoitus ei mielestäni tuonut juurikaan lisäarvoa teokseen. 

Näistä kahdesta Juice-tarinasta suosittelen ensimmäistä. 

Kesällä luettua II

Mötley Crüe, The Dirt - Törkytehdas
Mötley Crüe ei ole minulle mitenkään erityisen tuttu yhtye, mutta yhtyeen tarinan kertova Törkytehdas oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen pläjäys rock-elämän kaikista puolista. Kertojana toimivat vuorotellen yhtyeen jäsenet ja muut tiiviisti mukana olleet henkilöt. Aina kaikki osapuolet eivät tosin muista tapahtumia ihan samalla tavalla... Kirja oli viihdyttävä ja välillä myös aika huvittava tai ainakin minua monesti nauratti tyyppien uhoaminen. Kirjan luettuani päällimmäisenä ajatuksena oli, että onneksi oma elämäni on hyvin tasaista ja rauhallista. :)

Eve Hietamies: Tarhapäivä
Mahtavan Yösyötön jatko-osa Tarhapäivä ei pettänyt, pidin tästä oikeastaan vielä enemmän kuin Yösyötöstä. Paavo-poika on jatko-osassa jo viisivuotias. Pasasten pienen perheen elämä mullistuu, kun toinen viisivuotias, Terttu, muuttaa heille asumaan väliaikaisesti. Poikien ja tyttöjen väliset erot tuottavat päänvaivaa. Välillä sukupuolten välistä kuilua on kärjistetty vähän turhan paljon, mutta kokonaisuudessaan jälleen erittäin hyvä kirja. Pidän Hietamiehen kerrontatyylistä todella paljon ja koitin lukea kirjaa hitaasti ja nautiskellen, jotta hiljainen huumori ei menisi ohi.

Jane Green: The Accidental Husband
Matkalla pitää aina ostaa joku kirja ja tällä kertaa Tampereelta mukaani lähti vanhan tutun Jane Greenin uusin. Tarinan keskeisen jujun arvasin jo takakannen perusteella, mikä ehkä oli tarkoituskin. Alkuun epäilytti, onko tarina kovinkin samanlainen kuin eräässä Patricia Scanlanin kirjassa, mutta onneksi ei ollut liikaa samankaltaisuuksia.  Kokonaisuudessaan The Accidental Husband oli iloinen yllätys. Kahden perheen näkökulmasta kerrottu tarina etenee mukavaa vauhtia.

George R. R. Martin: A Clash of Kings 
Tulen ja jään laulu -sarjan toinen osa jatkoi aika lailla samaa linjaa kuin ensimmäinen osa Game of Thrones.Tarina etenee monen eri kertojan silmin kuvattuna hitaasti mutta varmasti. Martin pitää monimutkaisen maailmansa langat käsissään kunnioitettavan hyvin. Kolmas osakin on jo aloitettu, siinä on taas vähän enemmän sivuja (n. 1100) ja fonttikin on pienempi kuin aiemmissa... Jos jouluun mennessä olisi koko viisikko luettuna?
 
Mike Gayle: The Life & Soul of the Party
En ole pitkään aikaan lukenut Mike Gaylelta mitään, vaikka jossain vaiheessa hänen teoksensa kuuluivat vakiolukemistoon. Gayle kirjoittaa mukavaa ja viihdyttävää hömppää miehisestä näkökulmasta. The Life & Soul of the Party -kirjassa tapahtumat hyppivät juhlasta toiseen. Keskiössä on kaveriporukka, jonka eri jäsenten näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Mukana on paljon ihmissuhdekuvioita, keskusteluja, draamaa ja tragediaa kohtuullisen sujuvasti kerrottuna. Gaylella on parempiakin kirjoja, mutta kyllä tämäkin viihdytti.

Ilpo Rantanen & Olli Lindholm: Likaiset legendat - 30 vuotta yötä

Jokin aika sitten luin Yön "elämäkerran" Likaiset legendat - 30 vuotta yötä. Yö ei kuulu suosikkeihini, mutta musiikkikirjoja on ylipäätään kiva lukea. Ja omistan sentään puoliksi sisareni kanssa Yön kokoelmalevyn (en tosin tiedä,missä se on) ja olen ollut niitä katsomassa kerran Turengin Sikajuhlilla kultaisella 90-luvulla. Ja kyllä, tarkistin tämän kirjan takana olevasta keikkakalenterista, en siis muistanut enää, mikä sen häppeningin nimi oli siellä Turengissa. 

Tässä kirjassa entiset ja nykyiset bändin jäsenet sekä muut Yön taivalta läheltä seuranneet kertovat muistojaan ja kokemuksiaan bändistä. Samalla käydään läpi bändin historia ja levyt. Kirjan sisältö oli sitä mitä odotinkin. Yllätyksenä tuli lähinnä se, kuinka monta eri jäsentä yhtyeessä on ollut, Olli Lindholm vain on pysynyt. 

Ari Väntänen: Michael Monroe

Totesin jälleen, että elämäkertoja tulee luettua ihan liian vähän. Ilmeisesti olen utelias luonne, koska musta on mukavaa lukea muiden ihmisten elämästä. Michael Monroen elämäkerta sisältää todella paljon tietoa Monroen elämästä ja urasta. Kirja lähtee liikkeelle alusta eli Matti Fagerholmin syntymästä. Sen jälkeen läpi käydään lapsuus, kouluaika, Tukholman kuviot, Lontoon sekoilut, New Yorkin aika, paluu Suomen korpeen ja lopulta päätyminen Turkuun (jossa bloggaajatätikin on joskus Monroen bongannut). Kirjassa kerrotaan myös Monroen yksityiselämästä ja päihteiden käytöstä ainakin minun mielestäni melko avoimesti. Ei kaunisteltu, mutta ei varsinaisesti kauhisteltukaan.

Huomasin lukiessani, että tunnen Monroen elämää ja tuotantoa oikeastaan aika vähän. Toki tiedän Hanoi Rocksilta isoimmat hitit, ja viime kesän festarikeikan perusteella Monroen soolotuotannossa on myös hyviä biisejä.Kirjassa käydään melko yksityiskohtaisesti läpi Hanoi Rocksin ja varsinkin Michael Monroen tuotanto. Näistä kohdista olisi varmasti saanut enemmän irti, jos biisit olisivat tuttuja. Kirjan lukemisen jälkeen olikin pakko kuulla lisää Monroen musiikkia, ja koska olen vanhanaikainen ihminen, lainasin tietysti CD:itä kirjastosta. :) 

Nalle Österman: Härmägeddön

Musiikkitoimittaja Nalle Östermanin kirja Härmägeddön koostuu Rumban blogia varten kirjoitetuista teksteistä, joista osa on ennenjulkaisemattomia. Kirjoitukset ovat lähinnä keikka-arvosteluja, mutta niiden ohessa Österman ehtii ruotia yleisesti musiikkibisnestä ja maailmaa yleensä. Östermanin tyyli ei varmasti miellytä kaikkia, mutta minä kyllä tykkäsin, vaikka en läheskään kaikista asioista ole samaa mieltä.