Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anu Holopainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anu Holopainen. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. joulukuuta 2014
Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti
Ilmestyskirjan täti kertoo Airista, joka on kolmekymppinen kahden lapsen äiti ja juuri palaamassa töihin hoitovapaalta. Hän pitää paljon miehensä perheestä, lukuun ottamatta tämän Liila-tätiä. Täti on hyvin voimakas persoona: räiskyvä, epäsovinnainen ja kovaääninen. Jostain syystä hän ärsyttää Airia suunnattomasti. (Minua puolestaan ärsytti enemmän Airi itse, varsinkin kirjan alkupuolella.) Harmillisesti käy niin, että Airin työnantajan eli IT-alan yrityksen ostaa toinen saman alan firma, jossa Liila sattuu olemaan töissä. Niinpä Airista ja Liilasta tulee työkaverit, eikä Airi voi vältellä tätiä, vaikka haluaisikin. Sopeutuminen työelämään ei ylipäätään ole helppoa, varsinkin kun uudessa työpaikassa on omat kiemuransa. Yhtäkkiä alkanut kummallisten sattumien sarja saa Airin epäilemään muita ja pian myös itseään.
Olen aiemmin lukenut Anu Holopaiselta Syysmaa-fantasiasarjaa, joten tiesin hänen olevan hyvä kirjoittaja. Nytkin jäin heti koukkuun, vaikka piti vain vähän lukaista alkua. Luin sitten koko kirjan samana iltana. Tällä kertaa genrenä on kansitekstien perusteella chick lit, jota on maustettua yliluonnollisilla elementeillä. Itse en tätä kirjaa luokittelisi chick lit -kategoriaan kuuluvaksi, mutta samapa tuo. Oikein hyvä kirja on kuitenkin kyseessä ja viihdyttäväkin, vaikka välillä vaikkapa työpaikan tapahtumat ovat vähän turhankin todentuntuisia. Yrityskauppojen jälkeinen ilmapiiri, konsultit ja pelko omasta työpaikasta ovat varmasti todellisuutta monelle.
Kirjan luettuani - varsinkin mielenkiintoisen lopun vuoksi - olin utelias näkemään, miten muut olivat tarinan tulkinneet ja löysinkin monta blogikirjoitusta. Kuten tietysti aina, eri ihmiset olivat saaneet kirjasta irti erilaisia asioita. Osa esimerkiksi piti kirjaa kokonaisuudessaan selvästi humoristisempana kuin minä. Huumoria tarinasta kyllä löytyy ja aina ei pysytä kohtuullisuuden rajoissa, mutta kirjan loppuosassa alkoi myös jopa vähän ahdistaa päähenkilön mielenterveyden puolesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
