Robert Galbraithin Käen kutsu on mennyt minulta jotenkin ohi, vaikka muistan kyllä hämärästi kuulleeni, että Galbraith on itse asiassa J. K. Rowling. Käki kutsui selatessani kirjaston e-kirja-antia, joten ajattelin katsoa, onko Rowlingista dekkarikirjailijaksi.
Kirjan päähenkilö on yksityisetsivä Cormoran Strike, joka on aiemmin ollut armeijan palveluksessa ja menettänyt toisen jalkansa Afganistanissa. Hänen elämänsä on aika kurjassa jamassa: pitkäaikainen ihmissuhde on juuri katkennut, toimisto toimii väliaikaisena asuntona ja velkojat soittelevat jatkuvasti. Tämän sopan sekaan saapuu vuokratyöfirman lähettämänä sihteeri Robin. Samaan syssyyn Strike saa myös merkittävän asiakkaan. Kuuluisa malli Lula Landry on joitakin kuukausia aiemmin kuollut pudottuaan kotinsa parvekkeelta. Tapaus on julistettu itsemurhaksi, mutta Lulan veli on eri mieltä ja haluaa palkata Striken tutkimaan, mitä oikein tapahtui.
Pidin siitä, että Käen kutsu on niin sanotusti perinteisen dekkarin linjoilla. Syyllistä etsitään loppujen lopuksi melko rajatun joukon sisältä ja johtolankoja löytyy ihmisiä jututtamalla. Lukijakin pysyy hyvin kärryillä, mutta ei arvaa liikaa liian varhaisessa vaiheessa. Kirja ei mässäile turhalla väkivallalla eikä muilla elämän varjopuolilla, vaikka tarinassa kyllä on synkkiäkin aineksia. Tarina etenee tasaisesti ja varmasti - ehkä välillä jopa liian tasaisesti. Pituudesta olisi voinut hieman nipsaista pois tiivistämällä kertomusta, mutta eipä se minua suuremmin haitannut. Cormoranin ja Robinin yksityiselämästä kerrotaan sopivasti itse tapauksen tutkimisen yhteydessä ja ainakin minulle jäi tunne, että haluan lukea lisää. Onneksi sarjan toinen osa onkin jo ilmestynyt.
Leena Lehtolaisen romaani Kuusi kohtausta Sadusta kertoo erään näytelmän ensi-illasta. Kirjan rakenne on yllättävä, mutta mielenkiintoinen: heti alussa on ikään kuin näytelmän käsiohjelma, jossa on muun muassa lueteltu näytelmän roolihenkilöt sekä näyttelijät. Muutenkin tarina etenee yhdessä näytelmän kanssa kohtaus kohtaukselta. Välillä hypätään katsojien ja näyttelijöiden pään sisään ja kuullaan heidän mietteitään.
Näytelmän nimi on - kas kummaa - Kuusi kohtausta Sadusta ja se kertoo taiteilija Satu Savinaisesta, joka on kadonnut juuri ennen ensi-iltaa. Näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Heikki Sirviö on Sadun miesystävä, joka on halunnut tallentaa tämän vaiheikkaan elämän näytelmän muotoon. Kirjoitus- ja harjoitusprosessin edetessä Satu on kuitenkin alkanut epäröidä ja lopulta halunnut estää näytelmän esittämisen. Moni katsojista odottaakin löytävänsä näytelmästä syyn katoamiselle.
Kirjan rakenne on mielestäni onnistunut ja monen henkilön näkökulman käyttö tuo tarinaan monipuolisuutta. Toki voi ajatella myös, että tekniikka tekee tarinasta rikkonaisen, mutta minusta näin ei käynyt. Katsomossa on monia henkilöitä, jotka näkevät itseään esitettävän näyttämöllä ja joista jotkut saavat vasta nyt tietää, millainen rooli heillä on ollut Sadun elämässä. Joku on sitä mieltä, että hänet on esitetty ihan erilaisena kuin mitä hän oikeasti on. Kun kyse on todellisesta ihmisestä (kirjan sisällä tietysti) tehdystä näytelmästä, täytyykö henkilöt esittää todenmukaisena vai voidaanko mennä draaman ehdoilla? Näyttelijät luonnollisesti näkevät tilanteen eri tavalla kuin katsojat.
Pidin kirjasta, mutta se ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin toivonut. Jotain olisin kaivannut enemmän, mutta en osaa sanoa, mitä. Ehkä jonkinlainen pinnallisuus häiritsi: päähenkilö Satu jäi jotenkin etäiseksi ja ehkä jopa osittain epäuskottavaksi. Toisaalta Satu ei tässä ehkä ollutkaan se tärkein asia, vaan kaikki muu, mitä näytelmän ympärillä tapahtui. Toisella lukukerralla kirjasta voisi ehkä saada enemmän irti, vaikka tietty yllätyksellisyys toki puuttuisi. Mutta kuten sanottua, pidin kyllä kirjasta ja mielestäni se kannattaa lukea.
Tommi Kinnusen esikoisteosta Neljäntienristeystä on kehuttu paljon, joten luonnollisesti suhtauduin siihen hieman epäluuloisesti. :) Kirja on kuitenkin erittäin hyvä. Juonessa ei sinänsä ollut mitään kovin yllättävää, ainakaan minulle, mutta kerronta on soljuvaa ja sopivan eleetöntä. Tämä kirja todella vie mukanaan.
Tarinaa
kuljetetaan eteenpäin eri henkilöiden näkökulmasta niin, että aina
kerrallaan kerrotaan yhden henkilön elämästä. Ajassa hypellään siis
edestakaisin.
Pidin tästä usean näkökulman ratkaisusta: tapahtumista saa monipuolisen
käsityksen, kun eri ihmiset näkevät tilanteiden eri puolet.
Kirjan päähenkilöistä ensimmäisenä "äänessä" on kätilö Maria, jonka elämää aletaan seurata 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Ensimmäinen kohtaus oli itselleni yllättävän rankkaa luettavaa, mutta toisaalta se loi sopivan pohjan jatkolle. Marian elämä ei ole ruusuilla tanssimista: häntä pidetään sekä ammattinsa puolesta että aviottoman tyttären synnyttämisen vuoksi hieman epäilyttävänä. Mariasta kasvaakin vahva ja itsellinen nainen. Tietynlaisena kontrastina tälle toimivat Marian tytär Lahja sekä hänen miehensä Onni, jotka elävät salaisuuksien sävyttämässä avioliitossa kukin omalla tavallaan tyytymättöminä. Lahja ei katkeruudessaan ole mitenkään miellyttävä hahmo, mutta hänen persoonansa on vahvasti esillä koko kirjan ajan. Onnin tarina puolestaan koskettaa ja laittaa miettimään, kuinka jokaisen pitäisi saada olla oma itsensä. Lahjan ja Onnin pojan vaimo Kaarina saa myös oman puheenvuoronsa: rinnakkaiselo hankalan anopin kanssa ei aina ole helppoa.
Hieno kirja.
