Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cecelia Ahern. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cecelia Ahern. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. toukokuuta 2013

Cecelia Ahern: The Book of Tomorrow

Huoh. Nyt ei kyllä Cecelia Ahern säväyttänyt meikäläistä. Sinänsä lähtökohta oli ihan mielenkiintoinen ja siitä olisi saanut mielestäni irti paljon enemmän. 16-vuotias Tamara muuttaa äitinsä kanssa maalle ja jättää entisen yltäkylläisen elämänsä taakseen. Hän löytää matkustavasta kirjastosta* oudon kirja, joka tuntee tulevaisuuden. Sen kanssa onkin sitten kätevää lähteä selvittämään arvoituksia, joita Tamaran ja hänen äitinsä elämässä tuntuu olevan. Menossa mukana ovat Tamaran vähäpuheinen eno, enon höösäävä vaimo, paikallisen luostarin asukkaat sekä tietysti parikin varteenotettavaa sulhasehdokasta.

Olisin luultavasti pitänyt kirjasta enemmän, jos "huomisen kirjan" osuutta olisi kasvatettu ja kehitelty eteenpäin. Nyt tarina lässähti lopussa melko väkinäiseksi trillerintekeleeksi. Melko suuren osan tarinan arvoituksista pystyi myös arvaamaan etukäteen, mutta jotain yllättävääkin sentään paljastui. En tiedä, oliko vika kirjassa, lukijassa ja lukuajankohdassa, mutta Ahernin kerrontatyyli ei tuntunut hirveän sujuvalta ja juoni polki ajoittain paikoillaan. Kannattaa lukea häneltä mieluummin joku muu teos.

*kirjastoauto kuulostaa niin paljon laimeammalta kuin "travelling library"...

perjantai 22. helmikuuta 2013

Cecelia Ahern: The Time of my Life

Olisi kiva päästä vähäksi aikaa Cecelia Ahernin pään sisään. En käsitä, mistä hän keksii kaikki ideansa, mutta hyvä, että keksii. Tällä kertaa tarina alkaa siitä, kun Lucy saa kirjeen Elämältään, joka haluaa tavata hänet. Lucy on laiminlyönyt elämäänsä ja valehdellut sekä itselleen että muille, joten Elämä lyöttäytyy hänen seuraansa ja pakottaa Lucyn miettimään asioita uudelta kantilta.


The Time of my Life on mainio kirja ja mielestäni hauskakin. Itse ainakin naureskelin esimerkiksi Lucyn ex-poikaystävälle ylikehittyneine egoineen. Päähenkilö Lucy ei välttämättä ole kauhean miellyttävä henkilö ja välillä tekee muutenkin mieli ravistella häntä. Sinänsä Lucyn kasvutarinassa ja muissa kuvioissa ei ole mitään uutta tai syvällistä,  mutta kirjan konsepti on mielestäni kiehtova ja juoni etenee mukavasti. Pakolliset romanttiset kuviot kuuluvat tietysti myös tarinaan, mutta onneksi niihinkin on saatu huumoria mukaan, ettei mene liian siirappiseksi.