Huoh. Nyt ei kyllä Cecelia Ahern säväyttänyt meikäläistä. Sinänsä lähtökohta oli ihan mielenkiintoinen ja siitä olisi saanut mielestäni irti paljon enemmän. 16-vuotias Tamara muuttaa äitinsä kanssa maalle ja jättää entisen yltäkylläisen elämänsä taakseen. Hän löytää matkustavasta kirjastosta* oudon kirja, joka tuntee tulevaisuuden. Sen kanssa onkin sitten kätevää lähteä selvittämään arvoituksia, joita Tamaran ja hänen äitinsä elämässä tuntuu olevan. Menossa mukana ovat Tamaran vähäpuheinen eno, enon höösäävä vaimo, paikallisen luostarin asukkaat sekä tietysti parikin varteenotettavaa sulhasehdokasta. Olisin luultavasti pitänyt kirjasta enemmän, jos "huomisen kirjan" osuutta olisi kasvatettu ja kehitelty eteenpäin. Nyt tarina lässähti lopussa melko väkinäiseksi trillerintekeleeksi. Melko suuren osan tarinan arvoituksista pystyi myös arvaamaan etukäteen, mutta jotain yllättävääkin sentään paljastui. En tiedä, oliko vika kirjassa, lukijassa ja lukuajankohdassa, mutta Ahernin kerrontatyyli ei tuntunut hirveän sujuvalta ja juoni polki ajoittain paikoillaan. Kannattaa lukea häneltä mieluummin joku muu teos.
*kirjastoauto kuulostaa niin paljon laimeammalta kuin "travelling library"...
