John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään

En ole aiemmin lukenut John Ajvide Lindqvistiä, vaikka olenkin lukenut hänestä. Kauhukaan ei nykyään kuulu lempigenreihini, vaikka aikoinaan tuli luettua paljon Stephen Kingiä. Kuinka kuolleita käsitellään ei kuitenkaan mielestäni ollut kovin pelottava, oikeastaan vain ihan kirjan loppu onnistui hyytämään selkäpiitä.

Kuinka kuolleita käsitellään pistää nimensä mukaisesti miettimään, miten käsitellä kuolleita. Kirjassa nimittäin tietyn ajanjakson sisällä kuolleet heräävät eloon, mutta eivät omina itsenään. Heistä on jäljellä lähinnä vain kuori, kuten omaiset alun innostuksen ja ilon jälkeen huomaavat. Omaisille on kova paikka tajuta, etteivät he pysty hoivaamaan kuolleita takaisin elämään, vaan nämä saattavat käyttäytyä hyvinkin arvaamattomasti. Lopulta elävät vainajat kootaan yhteen odottamaan sitä, että joku keksii, mitä heille pitäisi tehdä, mutta kokeilu päättyy kaaokseen.  

Tarinaa kerrotaan useamman henkilön näkökulmasta, mikä tuo monipuolisuutta kerrontaan. Kiinnostavinta antia olivat lehtiartikkelit ja muu median tuotanto, joita on ripoteltu kirjaan peruskerronnan väliin. Yleisesti ottaen kirjasta jäi kuitenkin melko mitäänsanomaton jälkimaku. Ihan hyvähän kirja oli, juoneltaan omaperäinen ja kerronnaltaan suht sujuva, mutta ei ihan sellainen kuin mitä odotin. Aion kuitenkin lukea muutakin Lindqvistiä, sillä en usko, että tämä kirja oli häntä parhaimmillaan.