Harri Nykänen: Raid-sarjaa

Tutustuin Harri Nykäsen Raid-hahmoon ensimmäisen kerran reilu kymmenen vuotta sitten loistavan tv-sarjan kautta. Myös Raid-kirjasarja on lukemisen arvoinen. Tällä kertaa luin sarjan neljännen, viidennen ja kuudennen osan eli kirjat Raid ja mustempi lammas, Raid ja pelkääjät sekä Raid ja legioonalainen.

Raid ja mustempi lammas -kirjassa Nygren-niminen konna pestaa Raidin itselleen kuskiksi ja henkivartijaksi viimeiselle matkalleen halki Suomen. Nygren on kuolemansairas ja haluaa ennen loppuaan maksaa erinäisiä velkoja. Raidin ja Nygrenin yhteisestä matkasta ovat kiinnostuneita myös poliisit, sillä kukaan ei tunnu tietävän, mikä matkan tarkoitus on. Teoksessa Raid ja pelkääjät Raid puolestaan hankkiutuu vankilaan kärsimään sakon muuntorangaistusta. Kun hän ensi töikseen hommaa itsensä pelkääjien puolelle, on kaikille selvää, että Raid on vankilassa keikalla. Pelkääjien puolella majailee muutama muukin, ja varsinainen jännitys piilee siinä, että lukija ei tiedä, kuka Raidin on palkannut ja mitä tekemään. Molemmissa kirjoissa onkin sopivan yllättävä loppu, ja muutenkin juoni on virkistävän erilainen. Kirjat ovat myös hyvin sujuvasti kirjoitettuja.

Raid ja legioonalainen ei sitten miellyttänytkään ihan niin paljon kuin kaksi edellistä. Legioonalaisessa tapahtuu alussa murha, jota lähdetään selvittelemään. Alkuasetelma on siis heti perinteisempi. Sinänsä kerronta on edelleen sujuvaa, mutta henkilöitä on melko paljon, enkä jotenkin meinannut pysyä kärryillä siitä, kuka on kuka. Ihan jees dekkari, mutta sarjassa on parempiakin kirjoja.

Michele Gorman: Single in the City

Michele Gormanin Single in the Cityn olen lukenut jo kertaalleen aiemmin, mutta nyt se pääsi uusintakierrokselle. Päädyin aikoinaan ostamaan kirjan mielenkiintoisen alkuasetelman takia: amerikkalainen nuori nainen muuttaa kylmiltään Lontooseen ja kohtaa kaikenlaisia kulttuurieroja. Kirja ei tässä suhteessa pettänyt, sillä varsinkin alkupuolella päähenkilö Hannah  joutuu miettimään, puhuuko hän edes samaa kieltä lontoolaisten kanssa. Monet brittienglannin sanat, jotka aiheuttavat Hannahille päänvaivaa, tuntuivat minusta vanhoilta tutuilta samoin kuin tietyt muut erityispiirteet. Kirjan hauskinta antia ovatkin mielestäni kielellisistä eroista johtuvat väärinkäsitykset.

Muuten Single in the City on aika perushömppää, mutta ihan hyvin ja nokkelasti kirjoitettua sellaista. Luin äsken kirjailijan kotisivulta, että tälle kirjalle on olemassa kaksi jatko-osaakin. Niissä tuskin käsitellään brittikulttuuriin tutustumista - eli sitä, mikä minua tässä kirjassa erityisesti viehätti - ainakaan samassa laajuudessa kuin Single in the Cityssä, mutta enköhän nekin lue, jos tielleni osuvat.

Cecelia Ahern: The Time of my Life

Olisi kiva päästä vähäksi aikaa Cecelia Ahernin pään sisään. En käsitä, mistä hän keksii kaikki ideansa, mutta hyvä, että keksii. Tällä kertaa tarina alkaa siitä, kun Lucy saa kirjeen Elämältään, joka haluaa tavata hänet. Lucy on laiminlyönyt elämäänsä ja valehdellut sekä itselleen että muille, joten Elämä lyöttäytyy hänen seuraansa ja pakottaa Lucyn miettimään asioita uudelta kantilta.


The Time of my Life on mainio kirja ja mielestäni hauskakin. Itse ainakin naureskelin esimerkiksi Lucyn ex-poikaystävälle ylikehittyneine egoineen. Päähenkilö Lucy ei välttämättä ole kauhean miellyttävä henkilö ja välillä tekee muutenkin mieli ravistella häntä. Sinänsä Lucyn kasvutarinassa ja muissa kuvioissa ei ole mitään uutta tai syvällistä,  mutta kirjan konsepti on mielestäni kiehtova ja juoni etenee mukavasti. Pakolliset romanttiset kuviot kuuluvat tietysti myös tarinaan, mutta onneksi niihinkin on saatu huumoria mukaan, ettei mene liian siirappiseksi. 

Lisa Jewell: The Making of Us

Lisa Jewell ei pettänyt taaskaan. The Making of Us koukutti vähän samalla tavalla kuin kirjailijan aiempi teos Truth about Melody Browne, vaikkakaan ei ihan samalle tasolle kokonaisuutena yltänyt. Tarina kulkee sinänsä rauhallista tahtia, mutta koko ajan paljastuu kuitenkin uutta, ja ainakin minua lukijana kutkutti nähdä, milloin päähenkilöt tapaavat ja mitä sitten käy. 

Kirja alkaa vilkaisulla lapsettomuuden kanssa tuskailevan walesilaisen Glenysin elämään. Lapsettomuuden syy vaikuttaa olevan Glenysin miehessä, joka ei kuitenkaan suostu tutkittavaksi, joten Glenys päättää ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja hankkia tarvittavat ainekset muuta kautta. Myöhemmin käy ilmi, että Glenys saa kauan toivomansa lapsen, Lydian, joka on yksi kirjan päähenkilöistä.

Lydian lisäksi seurataan Deanin ja Robynin elämää. Kolme päähenkilöä eivät tunne toisiaan, mutta takakannen arvoituksellisen tekstin perusteella jo alusta asti on selvää, että jokin heitä yhdistää. Yhdistävä tekijä on melko helppo arvata, mutta se ei haittaa, sillä kuten jo alussa mainitsin, juuri odottava tunnelma teki  mielestäni kirjasta mielenkiintoisen.

The Making of Us on perusvarmaa Jewelliä, kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, mutta ei liian imelää. Päähenkilöillä on luonnollisesti kaikilla hankala elämänvaihe meneillään tai jokin muu ongelma, mutta se kuuluu asiaan samoin kuin pienet ajoittaiset epäuskottavuudet juonen käänteissä. Tykkäsin. 

J. K. Rowling: Harry Potter- sarja

Starttasin uuteen vuoteen lukemalla pitkästä aikaa kaikki Harry Potterit, joita on seitsemän. Elokuvia olen nähnyt tässä välissäkin ja nyt taas muistin, kuinka paljon enemmän tapahtumia ja vivahteita kirjoissa on. Toki Harry Pottereissa on omat kerronnalliset heikkoutensa, mutta on ne silti vaan niin mainioita! Vaivatonta ja mukavaa luettavaa. 

Ari Väntänen: Michael Monroe

Totesin jälleen, että elämäkertoja tulee luettua ihan liian vähän. Ilmeisesti olen utelias luonne, koska musta on mukavaa lukea muiden ihmisten elämästä. Michael Monroen elämäkerta sisältää todella paljon tietoa Monroen elämästä ja urasta. Kirja lähtee liikkeelle alusta eli Matti Fagerholmin syntymästä. Sen jälkeen läpi käydään lapsuus, kouluaika, Tukholman kuviot, Lontoon sekoilut, New Yorkin aika, paluu Suomen korpeen ja lopulta päätyminen Turkuun (jossa bloggaajatätikin on joskus Monroen bongannut). Kirjassa kerrotaan myös Monroen yksityiselämästä ja päihteiden käytöstä ainakin minun mielestäni melko avoimesti. Ei kaunisteltu, mutta ei varsinaisesti kauhisteltukaan.

Huomasin lukiessani, että tunnen Monroen elämää ja tuotantoa oikeastaan aika vähän. Toki tiedän Hanoi Rocksilta isoimmat hitit, ja viime kesän festarikeikan perusteella Monroen soolotuotannossa on myös hyviä biisejä.Kirjassa käydään melko yksityiskohtaisesti läpi Hanoi Rocksin ja varsinkin Michael Monroen tuotanto. Näistä kohdista olisi varmasti saanut enemmän irti, jos biisit olisivat tuttuja. Kirjan lukemisen jälkeen olikin pakko kuulla lisää Monroen musiikkia, ja koska olen vanhanaikainen ihminen, lainasin tietysti CD:itä kirjastosta. :) 

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Harjukaupungin salakäytävät kertoo kustantajana työskentelevästä Ollista, joka asuu perheensä kanssa Jyväskylässä ja elää tavallista elämää, mitä nyt sateenvarjot katoilevat koko ajan. Facebook yhdistää Ollin yllättäen nuoruuden kavereihin ja varsinkin vanhaan rakastettuun, Kerttu Karaan, joka palaa Ollin elämään. Kerttu on kirjoittanut menestysteoksen nimeltä Elokuvallinen elämänopas, jossa opetetaan elokuvallista elämäntapaa. Hän haluaa jatkaa kirjallista uraansa kirjoittamalla Ollin työnantajan kustantamana elokuvallisen elämäntavan mukaisen matkaoppaan Jyväskylästä ja etenkin kaupungissa risteilevistä lukuisista salakäytävistä. Salakäytävät ovat nuoruudesta tuttuja myös Ollille, ja nykyhetken lomassa käväistäänkin myös menneisyydessä tutustumassa Tourulan Viisikon seikkailuihin salakäytävissä, joissa aika, paikka ja ihminen muotoutuvat uudelleen. 

Elokuvallisuus ja Elokuvallinen elämänopas ovat keskeisessä asemassa tarinassa, ja kirjassa viliseekin sellaisia termejä kuin m-hiukkaset ja hidas jatkumohakuisuus. Minuun elokuvallisen elämäntavan idea ja kuvaukset eivät oikein iskeneet, ja varmasti osittain sen vuoksi kirja oli pienoinen pettymys. Odotukseni olivat nimittäin korkealla Harjukaupungin salakäytävien suhteen, sillä pidin ensimmäisestä Jääskeläiseltä lukemastani kirjasta hyvin paljon. Mielestäni kirja lähti liikkeelle hieman hitaasti, enkä oikein päässyt sen imuun mukaan ennen kuin puolenvälin tienoilla. Salakäytävät ja niiden omituinen maailma kiehtoivat minua eniten, mutta kokonaisuuteena en vain oikein lämmennyt kirjalle.

Harjukaupungin salakäytävistä on olemassa kaksi erilasta versiota, rouge ja blanc. Kirjoissa on erilainen loppu, ja olikin heti pakko lukea toinen versio lopusta kustantamon nettisivuilta. Tämä toinen loppu oli  mielestäni melkoisen yliampuva, enkä ensilukemalta pitänyt siitä yhtään. Näin jälkikäteen ajateltuna elokuvallinen räväkkyys kuitenkin kieltämättä sopii kirjaan.