Näytetään tekstit, joissa on tunniste seikkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seikkailu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick

Kun bongasin Operaatio Lipstickin verkkokirjastosta, ajattelin kirjan olevan nimensä perusteella humoristista viihdettä. Oletus piti kyllä ihan paikkaansa, mutta tarinan ympäristö poikkeaa perushömpästä aika lailla. Kirja nimittäin sijoittuu Afganistaniin ja sen päähenkilö on Kabulissa asuva suomalais-brittiläinen sotakirjeenvaihtaja Anna. Hän pokailee miehiä urakalla, mutta haaveilee kuitenkin siitä oikeasta, jonka kanssa käpertyä takkatulen ääreen. Annan kämppis Kelly puolestaan on epämääräisessä suhteessa epäluotettavan Richin kanssa, joka on hyvin kiinnostunut myös muista naisista. Naiset päättävät käynnistää Operaatio Lipstickin ja paljastaa mokoman kanaljan kytkökset aseiden salakauppaan. Operaatio vie heidät lopulta hengenvaaraan.

Kirja on erikoinen sekoitus romanttista viihdettä ja seikkailutarinaa. Tarinassa on stereotyyppisiä chick lit -aineksia, jotka vaikuttivat usein kovin päälleliimatuilta. Olisin varmaan pitänyt niistä enemmän, jos koko tarina olisi ollut samalla tavalla vähän yliampuvaa, mutta nyt osiot eivät tunnu sopivan yhteen. Kabulin arjen kuvaus on sujuvampaa ja mielestäni myös paljon kiinnostavampaa. Pia Heikkilä on itse toiminut pitkään toimittajana kriisialueilla, joten hän tietää, mistä kirjoittaa. Tarinassa olisi minusta ollut potentiaalia parempaan, jos välillä hyvin teennäiseltä vaikuttavia rakkauselämän pohdintoja ja ronskeja kuvauksia olisi vähentänyt tai muokannut muuhun tarinaan sopivammiksi. Perusidea romantiikan ja seikkailun yhdistämisestä on ihan kiinnostava, mutta tällä kertaa toteutus on turhan epätasainen.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin

Loppiaislukemisenani oli 14 solmua Greenwichiin, joka oli pakko lukea samantien loppuun asti. Kirja kertoo suomalaisesta Petristä ja hänen veljestään Karista, jotka liittyvät brittipariskunnan Grahamin ja Islan joukkueeseen kisatakseen jännittävässä ja osin arvoituksellisessakin kilpailussa. Kilpailu järjestetään tähtitieteilijä Edmund Halleyn juhlavuoden kunniaksi, ja tavoitteena on matkustaa vuoden sisällä Lontoon Greenwichista maapallon ympäri  nollameridiaania eli Greenwichin pituuspiiriä pitkin. Kilpailijoiden on kuljettava mahdollisimman pitkälle samoin keinoin kuin Halley olisi voinut matkustaa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Luvassa on siis muun muassa kävelyä, purjehdusta ja ilmalaivalla matkustusta. 

Kirjan on ollut pakko vaatia todella paljon taustatyötä, sillä lukija tosiaan kuljetetaan maapallon ympäri retkikunnan mukana, ja eri maat ja olosuhteet on kuvattu hyvin uskottavasti. Ylipäätään koko kilpailun idea ja säännöt on rakennettu hienoksi ja monivivahteiseksi kokonaisuudeksi. Pääkertojan, Karin, lisäksi puheenvuoro annetaan myös muille kilpailijoille ja viralliselle lokille, jota tulee pitää kilpailun järjestäjää varten. Kilpailu tai sen osallistujat eivät ole ihan sitä miltä pinnalta näyttää, ja tämä salaperäisyys luo omalta osaltaan kiehtovaa tunnelmaa.

14 solmua Greenwichiin oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2008, enkä ihmettele yhtään. Pidin kirjasta todella paljon. Vaikka luinkin sen yhden päivän aikana, ei se sinänsä ollut sieltä kevyimmästä tai helpoimmasta päästä. Kerronta oli kuitenkin erittäin sujuvaa ja kaunista, vaikka ajoittain jotkin yksityiskohdat esimerkiksi purjehduksen kuvauksessa puuduttivat hitusen. Kirja oli monitasoinen, joten siitä on vaikea kirjoittaakaan kattavasti. Kannattaa siis lukea itse.
 

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Katherine Neville: Kahdeksan

Katherine Nevillen Kahdeksan on oikeastaan kuin edellinen lukemani kirja potenssiin kymmenen miinus faktaosuudet. Tästäkin kirjasta löytyy siis salaseuroja, koodeja ja arvoituksia sekä seikkailuja ja romanttista viihdettä yllin kyllin. Kahdeksan jakautuu tarinallisesti kahtia: päähenkilöinä ovat vuorotellen tietokone-ekspertti Katherine 1970-luvulta ja luostarin kasvatti Mireille 1790-luvulta. Molemmat tavoittelevat salaperäistä shakkilautaa, kuten myös lukuisa joukko muita henkilöitä. Shakki on muutenkin keskeisessä osassa tarinaa niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin.

Luin kirjan kahdessa osassa. Aluksi kirja vaikutti hyvin mukaansatempaavalta, ja historiallisten merkkihenkilöiden bongailu tarinasta viihdytti. Parinsadan sivun jälkeen kuitenkin kyllästyin jatkuvasti uusiin tarinan kiemuroihin ja tuntui, että kirjailija oli yrittänyt tunkea tarinaan mukaan kaikki mahdolliset historian merkkihenkilöt. Lisäksi kerronta alkoi muistuttaa vähän turhan paljon Harlekiini-tyyliä. Kahdeksan onkin oikeastaan varsin ylitsepursuava kirja. Välissä kului varmaan kuukausi, mutta sitten tartuin kirjaan uudelleen, ja viihdyin sen parissa ihan hyvin loppuun asti. 

Kahdeksan on ilmestynyt vuonna 1988, ja takaliepeen mukaan kyseessä on oikein kulttikirja. Kirja on julkaistu suomeksi myös nimellä Musta kuningatar. Jatko-osa ilmestyi v. 2008.