Loppiaislukemisenani oli 14 solmua Greenwichiin, joka oli pakko lukea samantien loppuun asti. Kirja kertoo suomalaisesta Petristä ja hänen veljestään Karista, jotka liittyvät brittipariskunnan Grahamin ja Islan joukkueeseen kisatakseen jännittävässä ja osin arvoituksellisessakin kilpailussa. Kilpailu järjestetään tähtitieteilijä Edmund Halleyn juhlavuoden kunniaksi, ja tavoitteena on matkustaa vuoden sisällä Lontoon Greenwichista maapallon ympäri nollameridiaania eli Greenwichin pituuspiiriä pitkin. Kilpailijoiden on kuljettava mahdollisimman pitkälle samoin keinoin kuin Halley olisi voinut matkustaa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Luvassa on siis muun muassa kävelyä, purjehdusta ja ilmalaivalla matkustusta.
Kirjan on ollut pakko vaatia todella paljon taustatyötä, sillä lukija tosiaan kuljetetaan maapallon ympäri retkikunnan mukana, ja eri maat ja olosuhteet on kuvattu hyvin uskottavasti. Ylipäätään koko kilpailun idea ja säännöt on rakennettu hienoksi ja monivivahteiseksi kokonaisuudeksi. Pääkertojan, Karin, lisäksi puheenvuoro annetaan myös muille kilpailijoille ja viralliselle lokille, jota tulee pitää kilpailun järjestäjää varten. Kilpailu tai sen osallistujat eivät ole ihan sitä miltä pinnalta näyttää, ja tämä salaperäisyys luo omalta osaltaan kiehtovaa tunnelmaa.
14 solmua Greenwichiin oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2008, enkä ihmettele yhtään. Pidin kirjasta todella paljon. Vaikka luinkin sen yhden päivän aikana, ei se sinänsä ollut sieltä kevyimmästä tai helpoimmasta päästä. Kerronta oli kuitenkin erittäin sujuvaa ja kaunista, vaikka ajoittain jotkin yksityiskohdat esimerkiksi purjehduksen kuvauksessa puuduttivat hitusen. Kirja oli monitasoinen, joten siitä on vaikea kirjoittaakaan kattavasti. Kannattaa siis lukea itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti