Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Pasi Ilmari Jääskeläistä on kehuttu kovasti blogeissa, ja voin kyllä yhtyä kehuihin luettuani Lumikko ja yhdeksän muuta -teoksen. Lajityyppinä on maaginen realismi, johon tutustuin jo aiemmin tänä kesänä Unenpäästäjä Florianin myötä. 

Laura Lumikko ja hänen Otuksela-lastenkirjansa ovat laajalti tunnettuja ja rakastettuja. Lumikko on myös Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran perustaja, joka on kouluttanut yhdeksän lasta kirjailijaksi. Seuran kymmenennen jäsenen paikka on ollut vapaana kolmekymmentä vuotta, mutta nyt Jäniksenselälle paluumuuttanut Ella Milana saa tavoitellun paikan. Heti tämän jälkeen Laura Lumikko kuitenkin katoaa salaperäisesti omista juhlistaan. Ella Milanaa alkaa kiinnostaa niin Lumikon kuin Seurankin menneisyys, jossa on omat mysteerinsä. Hän alkaa selvittää tapahtumia Pelin kautta, jonka avulla Seuran jäsenet ovat ammentaneet toistensa elämästä materiaalia kirjoihinsa jo vuosien ajan. Häntä kiinnostaa myös kummallinen tarttuva tauti, joka muuttaa kirjojen juonta. 

Lumikko ja yhdeksän muuta kertoo kirjailijoista ja kirjoittamisesta hyvin kekseliäästi ja omintakeisesti. Tarina etenee sujuvasti, ja yliluonnollisia elementtejä on minun makuuni juuri sopivasti. Aion ehdottomasti lukea Jääskeläisen muutakin tuotantoa ja suosittelen tätä kirjaa lämpimästi.

Ruth Saberton: Amber Scott is starting over

Ruth Sabertonin  Amber Scott is starting over on toinen Helsingin-tuliainen. Asetelma on aika lailla sama kuin Colganin uusimmassa, sillä tässäkin kirjassa nuori lontoolainen nainen muuttaa kauas suurkaupungin humusta pienelle paikkakunnalle, tällä kertaa Cornwalliin. Amber Scott tosin seuraa avomiestään, joka on saanut Cornwallista hyvän työpaikan. Maaseudulle sopeutuminen ja muuton aiheuttamat ongelmat ovat kuitenkin samankaltaiset kummassakin kirjassa. 

Ruth Saberton on uusi tuttavuus kirjailijana, ja täytyy sanoa, että en tämän kirjan perusteella heti lähde etsimään muuta tuotantoa. Ei sillä, etteikö kirja olisi ollut viihdyttävä. Päähenkilö vaan on kirjoitettu niin tampioksi ja sokeaksi tiettyjen asioiden suhteen, että lukijaa alkaa kyllästyttää ja turhauttaa. Miten muka tuota ei voinut tajuta? Miten kukaan voisi tulkita asian noin? Toki kaikki selviää lopussa, ja kelvottomasta avomiehestäkin päästään eroon, mutta väärinkäsityksiä ja mokia olisi mielestäni voinut sisällyttää juoneen hieman vähemmän. 

Omalaatuisista tulkintatavoista tuli mieleeni Arabella Weirin Does my bum look big in this?, joka on todella hauska kirja ja vetää juuri sopivasti yli. Sitä suosittelen.

Jenny Colgan: Welcome to the Rosie Hopkins Sweetshop of Dreams

Uusin Jenny Colgan tarttui mukaan Helsingistä Akateemisesta kirjakaupasta, jonka hömppäkirjojen valikoima on raivostuttavan suuri. Raivostuttavan siksi, että olisin voinut ostaa mukaan vaikka kuinka monta kirjaa, mutta tyydyin nyt kahteen (plus yhteen ranskankieliseen Agatha Christieen). Welcome to the Rosie Hopkins Sweetshop of Dreams muistuttaa jossain määrin Colganin edellistä kirjaa, jossa perustettiin kahvila Lontooseen ja leivottiin monenlaista. Myös tässä kirjassa oli pari reseptiä, mikä vaikuttaa olevan trendi chick lit -kirjoissa. Nimensä mukaisesti kirja kertoo Rosiesta, joka muuttaa Lontoosta pikkukylään maalle auttaakseen vanhaa isotätiään. Isotäti omistaa karkkikaupan, jota Rosie alkaa hoitaa. Kylässä asuu useita kiinnostavia miehiä, ja niistä pitäisi sitten valita se oikea. Rinnalla kulkee toinen tarinalinja, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaan Rosien isotädin nuoruuteen. 

Welcome to the jne. on taattua Colgania eli oikein mainio ja viihdyttävä kirja, mutta ei mitään maatamullistavaa. Colganin ensimmäisten kirjojen ratkiriemukkaan huumorin tasolle ei päästä.

Jane Green: The Patchwork Marriage

Jane Greenin uusin The Patchwork Marriage on tuttua Greenia. Tapahtumat etenevät sujuvasti, mutta melko rauhallista tahtia. Kirja kertoo uusioperheestä, jossa perheen vanhemmalla tyttärellä on vaikeuksia tulla toimeen isänsä uuden vaimon kanssa. Myös lapsettomuusteema on keskeinen kirjassa, ja lopulta Green sitoo nämä kaksi aihetta yhteen. Aiheensa perusteella The Patchwork Marriage ei siis sinänsä ole hömppää, niin kuin ei välttämättä moni muukaan tämän kategorian kirjoista. Tässäkään kirjassa kun tärkeintä ei tosiaankaan ole miehen metsästys ja sen oikean löytäminen. Toki ihmissuhteista on kyse, mutta ei niin pinnallisella tasolla kuin monessa muussa chick lit -kirjassa. Merkitsen tämän nyt kuitenkin hömpäksi, koska Jane Green nyt vain on minulle aina chick lit -kirjailija. 

Tarina etenee vuorotellen eri henkilöiden näkökulmasta. Green on kuvannut todentuntuisesti, miten eri henkilöt ovat tulkinneet samat tapahtumat hyvin eri tavalla. Näinhän se oikeastikin usein menee. Loppupuoli kirjasta ei ehkä toimi ihan niin hyvin kuin alkupuoli, mutta hyvä kirja on kuitenkin kyseessä. Tasaisen varmaa viihdettä jälleen Greenilta. 

Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - kauniina kuolleet

Jokin aika sitten törmäsin jatkuvasti juttuihin Jeffrey Eugenidesista ja varsinkin hänen kirjoistaan. Oli siis aika tutustua hänen teoksiinsa. Virgin Suicides - kauniina kuolleet on varmasti monelle tuttu elokuvana, mutta itse en ole sitä koskaan nähnyt. Voisi olla kyllä mielenkiintoista nähdä, miten kirjan tapahtumat on elokuvassa tulkittu ja varsinkin mistä näkökulmasta. Kirjassa tapahtumia seurataan naapuruston poikien näkövinkkelistä sen kummemmin tarkentamatta, kuka kertoja on. Pojat ovat lumoutuneita arvoituksellisista Lisbonin tytöistä jo ennen itsemurhien alkua, mutta sen jälkeen kiinnostus vaihtuu pakkomielteeksi, ja tyttöjä pidetään lähes ylimaallisina olentoina.Vielä aikuisenakin pojat yrittävät selvittää tyttöjen arvoitusta: miksi he kaikki päättivät oman elämänsä niin nuorina?

Tarinan keskiössä on siis Lisbonin perhe, jonka viisi teini-ikäistä tytärtä tekevät jokainen itsemurhan. Tämä käy selväksi heti kirjan alussa, jossa perheen nuorimmainen, 13-vuotias Cecilia, yrittää tappaa itsensä ja lopulta onnistuukin siinä. Itse odotin jostain syystä, että muitakin itsemurhia tapahtuisi nopeammin, mutta näin ei ollutkaan. Ehkä juuri sen vuoksi kirjan keskiosa oli minusta hieman tylsä. Kirjan tunnelma on jotenkin unenomainen ja raskaskin, ja voi olla, että eri mielentilassa ja tilanteessa olisin päässyt paremmin sen imuun mukaan. Tällä kertaa lukukokemus jäi kuitenkin keskinkertaiseksi, eikä Jeffrey Eugenideskaan koukuttanut kirjailijana.

Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä

Tartuin jälleen tuttuun ja turvalliseen Leena Lehtolaiseen. Väärän jäljillä on kymmenes Maria Kallio -dekkari eli toiseksi viimeisin. Edellisen kirjan tapahtumista on kulunut kolme vuotta, ja Maria Kallio on siirtynyt poliisista sisäasiainministeriöön työskennelläkseen perheväkivaltaprojektissa tutkijana. Hänet saadaan kuitenkin palaamaan väliaikaisesti poliisin työhön selvittämään kuolemantapausta urheilupiireissä. Kilpaurheilu ja vammaisurheilu ovat muutenkin keskeisiä teemoja kirjassa. Väärän jäljillä ei ehkä ole kaikkein jännittävin dekkari tai juoneltaan kekseliäin, mutta viihdyin taas sen parissa oikein hyvin. Sujuvaa kerrontaa, pari yllätystä sekä sopivasti yksityiselämän käänteitä rikoksen selvittämisen lisäksi.

Mikko Reitala: Tähtihetki

Tähtihetken päähenkilö on nelikymppinen wannabe-rocktähti Pablo, joka elää melko tasaista elämää perheensä kanssa, mutta joka haaveilee edelleen menestyksestä muusikkona. Pablo oli kultaisella 80-luvulla osa suosittua bändiä, jonka lento jäi kuitenkin lyhyeksi. Pablo päättää romaanin alussa koota yhteen vanhat bändiläiset ja yrittää vielä kerran uutta läpimurtoa. Käytännön pilasta alkunsa saaneet tapahtumat kuitenkin romahduttavat suuret unelmat. Ystävistä paljastuu uusia puolia, eikä menneisyyskään ole ollut ihan sitä, mitä Pablo luulee.

Tähtihetki on suht helppolukuinen kirja, jonka juoni rullaa eteenpäin mukavaa vauhtia. Alkuosa onkin hyvin lupaava, mutta sitten kiinnostukseni lopahti. Lopussa mennään jopa liian lujaa, sillä trillerimäiset piirteet tekevät tarinasta jotenkin sekavan. Henkilöhahmoistakaan ei oikein saa otetta. Ihan viihdyttävä kirja kyllä on, mutta ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta.