Heti alkuun täytyy sanoa, että Karkkipäivä on erittäin hyvä kirja. Se oli vuoden 2010 FInlandia-ehdokkaana, ja mielestäni oli kyllä ehdokkuutensa ansainnut. Kirja oli pakko lukea nopeasti loppuun, sillä juoni on rakennettu ärsyttävän jännittäväksi. Oli pakko saada tietää, selviävätkö väärinkäsitykset ja miten kaikki oikein päättyy. Luen varmasti jatkossa myös muita Nummen kirjoja.
Karkkipäivässä kirjailija Ari tapaa sattumalta kaupassa 8-vuotiaan Tomin, jonka kotioloissa ei ole kaikki kohdallaan. Tomin alter ego on supersankari Tok Kilmoori, jonka tavoitteena on pelastaa naapurin tyttö Mira eli vankina oleva prinsessa Mirabella. Eräs päähenkilöistä on Miran äiti Paula, joka koittaa pitää elämänsä hallinnassaan, vaikka kaikki tuntuu hajoavan käsiin. Tytärkään ei ymmärrä, miten tärkeää kuri ja järjestys on, joten tämän täytyy työstää asiaa omassa rauhassaan. Lastensuojelussa töissä oleva Katri puolestaan laatii luentoa lastensuojelusta ja pohtii sen myötä ammattinsa haastavuutta ja suhtautumistaan työssään tapaamiinsa lapsiin.
Tarinaa kerrotaan monen ihmisen näkökulmasta: Tomin, Arin, Paulan ja Katrin. Ratkaisu on onnistunut, sillä usean minä-kertojan avulla päästään näkemään ihmisten erilaiset tulkinnat eri tilanteista. Erityisesti Paulan osuus jäi mieleen, sillä Nummi on onnistunut kuvaamaan hyvin henkisesti tasapainottoman henkilön mielen liikkeet.
Kirjan keskeinen teema on lasten heitteille jättö ja pahoinpitely, joten mitenkään erityisen aurinkoinen kirja ei ole kyseessä, mutta toisaalta en pitänyt sitä liian ahdistavana. Lähteinä Nummi kertoo käyttäneensä aitoja lastensuojelutapauksia, joten kirjalla on tietyssä määrin todellisuuspohjaa, vaikka toki tarina on fiktiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti