Olen tainnut aiemminkin mainita, että minulla on välillä aika lailla ennakkoluuloja sellaisia kirjoja kohtaan, joita on kehuttu paljon. Piiat on yksi tällaisista kirjoista, mutta tällä kertaa ennakkoluulot eivät pitäneet paikkaansa. Pidin kirjasta todella paljon, ja voin suositella sitä varauksettomasti.
1960-luvulle ajoittuva tarina kertoo yhdysvaltalaisesta Jacksonin kaupungista, joka sijaitsee Mississippin osavaltiossa. Keskiössä ovat mustat kotiapulaiset ja valkoiset perheet, joissa he työskentelevät. Reilu parikymppinen Skeeter haaveilee toimittajan ammatista, eikä unelmiensa aviomiehestä niin kuin oletusten mukaan pitäisi. Hän päättää kirjoittaa kirjan siitä, millaista mustien kotiapulaisten työskentely valkoisissa perheissä oikein on heidän omien kertomustensa pohjalta. Kirjan kirjoittaminen ei ole pikku juttu, sillä rotuerottelu on voimissaan, eivätkä mustat voi turvallisesti kritisoida työnantajiaan.
Vaikka kirja onkin tekijän omien sanojen mukaan suurimmaksi osaksi fiktiota, saa siitä kuitenkin varmasti edes jonkinlaisen kuvan siitä, millaista elämä on 60-luvulla ollut syvällä etelässä. Rasismin lisäksi myös sukupuoliroolien rajoittuneisuus ahdistaa ajoittain, mutta kokonaisuudessaan kirjasta jää ehdottomasti myönteinen kuva.
Kirjan innoittamana on tehty myös elokuva, joka sai Suomen ensi-iltansa lokakuussa.
VastaaPoistaMirka
Nyt vihdoin katsoin tämän leffana. Suosittelen! Se on todella koskettava.
VastaaPoistaMirka
Täytyypä siis katsoa leffakin. Aina en ihan innostu kirjoista tehdyistä elokuvista, mutta hyvä, että tässä on onnistuttu.
VastaaPoista