Kesäloma on alkanut aktiivisen lukemisen merkeissä, joten päivitettävää riittää. Kirjaputken avasi loistava Puolikas keltaista aurinkoa. Kirjassa on kuutisensataa sivua, mutta olisin voinut helposti lukea vielä enemmänkin. Tarina sijoittuu 1960-luvun Nigeriaan ja jakautuu ajallisesti kahtia: 60-luvun alkupuolen rauhan vuosiin ja loppupuolen Biafran sotaan. Keskiössä ovat hyvin toimeentulevasta perheestä lähtöisin olevat kaksoissisarukset Olanna ja Kainene. Olannan miesystävä on yhteiskunnallisesti aktiivinen professori Odenigbo, joka palkkaa kirjan alussa palveluspojakseen köyhältä maaseudulta kotoisin olevan Ugwun. Lisäksi päähenkilöihin kuuluu englantilainen Richard, joka rakastuu Kaineneen. Tarinaa kerrotaan vuorotellen eri henkilöiden näkökulmasta, ja näistä varsinkin yksinkertaisista oloista lähtöisin olevan Ugwun näkökulma on erittäin mielenkiintoinen.
Kirjan tietynlainen kahtiajakoisuus on mielestäni yksi sen vahvuuksista. Ihmisten ja ihmissuhteiden tarkan kuvauksen lisäksi kirjassa kerrotaan sodasta realistisen oloisesti varsinkin siviilien näkökulmasta. Myös maailmalla paljon huomiota saanut nälänhätä on luonteva osa tarinaa. Adichie itse ei ollut vielä syntynyt Biafran sodan aikaan, mutta hän on tehnyt perusteellista taustatyötä kirjaa varten esimerkiksi haastattelemalla omia sukulaisiaan.
Puolikas keltaista aurinkoa on ehdottomasti yksi parhaista tämän vuoden aikana lukemistani kirjoista. Siinä on sopivassa suhteessa romantiikkaa, ihmissuhdekuvioita, yhteiskunnallisia asioita ja historiaa. Tarina etenee rauhallisesti, mutta sujuvasti. Sari Karhulahden suomennos on myös erittäin onnistunut, sillä kieli on värikästä, eikä missään kohtaa tullut sellainen olo, että lukisi käännöskirjallisuutta. Suosittelen!
