Blogilaiskuus vaivaa edelleen, joten Sofi Oksasen uusimman lukemisesta on jo useampi viikko. Kerrankin olin edes melko ajoissa uutuuskirjojen lukemisessa, kun satuin bongaamaan Kun kyyhkyset katosivat kirjaston pikalainahyllystä.Kirjan tapahtumat sijoittuvat Viroon ja ulottuvat 1940-luvun sotavuosista 1960-luvulle.
Tarinan keskiössä ovat Edgar, hänen vaimonsa Juudit sekä serkkunsa Roland. Edgar on melkoisen epämiellyttävä henkilö, opportunistinen, itsekäs ja valmis melkeinpä mihin vaan pelastaakseen oman nahkansa ja menestyäkseen. Edgar seisoo juuri sen joukoissa, joka kulloinkin on vallassa. Omaa menneisyyttään hän pyrkii muuttamaan valehtelemalla ja väärentämällä. Myös muilla henkilöillä on omat keinonsa selviytyä sodasta ja miehityksestä. Edgarin vaimo Juudit löytää ystäviä saksalaisista miehittäjistä, mutta Saksan tappio romuttaa unelmat.
Kun kyyhkyset katosivat ei ole helppolukuinen tai tapahtumiltaan selkeä kirja, vaan vaatii keskittymistä. Tavallaan pidin siitä, ettei kaikkea sanota suoraan, vaan jätetään lukijallekin jotain haastetta. Loppu on yllätyksellinen, ja kirjan lukemisen jälkeen piti hetken aikaa pohtia, miten kaikki oikein menikään. Toisella lukukerralla saisi varmasti paljon enemmän irti monista kohdista, vaikka tietty arvoituksellisuus jäisikin tietysti pois. Pidin kirjasta paljon, koska yleensäkin pidän historiallisista kirjoista, ja onhan Oksanen taitava kirjoittaja. Ikimuistettavaksi lukuelämykseksi tämä ei kuitenkaan noussut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti