Maaninkavaara kertoo perheestä, jonka poika Jarkko katoaa laivamatkan aikana. Jarkko on treenannut tosissaan juoksua isänsä Martin valmennuksessa, ja hänen kuolemansa onkin vaikeinta juuri isälle, joka ei kykene käsittelemään tunteitaan mitenkään. Teini-ikäinen tytär Heidi päättää herättää henkiin juoksuharrastuksensa auttaakseen isäänsä pääsemään yli veljen kuolemasta. Martin valmennusmenetelmät ovat varsin epäsovinnaisia ja rankkoja, eikä hän aina oikein ymmärrä, ettei juoksu ole ykkössijalla Heidin elämässä.
Tarinaa kerrotaan Martin ja Heidin näkökulmasta, ja välillä myös perheen äiti pääsee ääneen. Kirja keskittyy juoksuun: harjoitteluun, Martin pohdintoihin kestävyysjuoksun nykytilanteesta ja muistoihin aikaisemmista menestyksistä. Siinä ohejssa seurataan myös Heidin elämää. Kirja ei kuitenkaan ole tylsä, vaikka itse ei niin juoksusta olisikaan kiinnostunut. Jonkun mielestä Maaninkavaara saattaa olla lähinnä surullinen tarina, mutta minä pidin sitä tragikoomisena. Martti on niin ehdoton juoksuintoilija, että alkaa väkisinkin hymyilyttää. Maaninkavaara on helppo ja nopealukuinen kirja, juuri sopiva välipalakirja loma- tai viikonloppuaamuun, kun ei jaksa nousta sängystä, eikä lukea mitään raskaampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti