Tammilehto oli mielenkiintoinen kirja. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1918 sodan loppupuolelle ja jälkimaininkeihin, mutta tarina liikkuu myös ajassa taaksepäin. Tarina keskittyy erään kartanon väen elämään muun muassa kartanon alkoholisoituneen ja eristäytyneen isännän sekä kartanon muonamiehen huonomaineisen tyttären näkökulmasta. Sisällissotaa kuvataan lähinnä punaisten näkökulmasta, eikä kartanon omistajakaan varsinaisesti valkoisia kannata. Muutenkin kirjassa tutustuaan maaseudun köyhälistön ja työläisten elämään. Ajoittain kerronta on melkeinpä inhorealistista. Omaan makuuni myös ihmisten, varsinkin naisten, lihallisuutta korostetaan turhan paljon. Kokonaisuudessaan kirjasta jäi kuitenkin myönteinen kuva. Pidin Sahlbergin vaihtelevasta ja kuvailevasta tyylistä kirjoittaa.
Tammilehto on ollut ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ja Finlandia-palkinnon saajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti