Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä

Bussimatkani toisella puoliskolla tartuin Fredrik Backmanin kirjaan Mies, joka rakasti järjestystä, jonka nappasin mukaan kirjaston pikalainahyllystä tietämättä kirjasta sen enempää. Onneksi nappasin, sillä ihastuin kirjaan oikein kunnolla. Harvoin tulee saman kirjan kohdalla sekä naurettua ääneen että liikututtua kyyneliin. Ylipäätään en ihan hirveän usein naura ääneen lukiessani, mutta tämän kirjan kuivahko huumori puri meikäläiseen. 

Ove on 59-vuotias mies, jolle on tärkeää, että asiat ovat tietyssä järjestyksessä ja että sääntöjä noudatetaan. Hän kiertääkin joka aamu kuuden jälkeen rivitaloyhtiönsä pihassa tarkistamassa, että vieraspaikoilla ei pysäköidä yli sallitun ajan tai että roskalaatikoissa ei ole niihin kuulumatonta tavaraa. Tästä ehkä voi jo arvata, että Ove ei ole kaikkein pidetyin mies. Monessa asiassa hänestä tulee mieleen Kyrön Mielensäpahoittaja, sillä myös Ove ei aina ymmärrä kaikkia nykymaailman kotkotuksia. 

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun naapuriin vastikään muuttanut perhe - tomppelimies, ulkomaalainen nainen ja kaksi lasta - soittaa Oven ovikelloa. Pian Ove huomaa joutuneensa mukaan perheen elämään enemmän kuin tahtoisi. Myös kulmille eksynyt kulkukissa tykästyy häneen.

Tarinassa vuorottelevat nykyhetken ja menneisyyden kuvaukset. Takaumien kautta valotetaan Oven elämää ja monia vastoinkäymisiä, joita hän on joutunut kokemaan. Ove on äkäinen, itsepäinen ja äkkipikainen mies, mutta tarinan edetessä hänestä paljastuu myös pehmeämpi, kiltimpi ja äärimmäisen oikeudenmukainen puoli. Hän käy vimmalla taisteluun byrokratiaa vastaan ja auttaa - joskin hieman vastentahtoisesti - naapureitaan näiden arkisissa ongelmissa.

Mies, joka rakasti järjestystä on hauska, mutta ehdottomasti myös koskettava kirja. Suosittelen sitä lämpimästi.