Kesällä luettua

Kesätauko on nyt tällä kertaa ohi. Tässä joitakin kesän aikana luettuja:

Dekkareita

Seppo Jokinen: Vihan sukua

Komisario Koskinen seikkailee jälleen Tampereella. Kirjan alussa Tampereelta lähtenyt juna suistuu raiteiltaan räjähdyksen vuoksi. Ensimmäisenä mieleen tulee terrorismi, mutta teon syy ei olekaan ihan itsestään selvä. Vihan sukua on erittäin hyvä dekkari, Jokinen tuntuu vaan parantavan menoaan.

Outi Pakkanen: Toinen kerros

Eräänä lomapäivänä poikkesin kirjastossa ja huomasin lukusalikappaleiden joukossa Outi Pakkasen uusimman, jota en ole lukenut. Kirjan tätä kappaletta ei siis voinut lainata, joten jäin lukemaan sitä kirjastoon ja luinkin sen saman tien loppuun asti. Vähän tuli kiire, kun kirjasto uhkasi mennä kiinni, joten loppuratkaisuun en ehtinyt hirveästi keskittymään...

Toinen kerros on hyvin tyypillinen Pakkasen kaupunkidekkari, jossa murha ei ole loppujen lopuksi se pääasia, vaan tarinassa mukana olevat ihmiset. Paikka paikoin kirja on ehkä vähän turhankin tuttu ja turvallinen, sillä mietin oikeasti, olenko lukenut kirjan aikaisemmin. En kyllä ole, mutta Pakkasen tyyli on vain ilmeisesti tullut hyvin tutuksi. Hänen kirjansa ovat aina hyviä, mutta Toinen kerros ei kuitenkaan ole kaikkein terävintä antia. Mukana ovat kuitenkin jälleen kerran graafikko Anna Laine sekä muita tuttuja henkilöitä.

Outi Pakkanen: Julma kuu

Samaiselta kirjastoreissulta tarttui mukaan toinen lukematon Pakkanen. Julma kuu on julkaista Crime Time -kustantamon kautta eli eri kustantamon kuin Pakkasen kirjat yleensä. Kirja on muutenkin hieman erilainen, mikä on tietysti ihan virkistävää. Tosin Julma kuu ei kyllä mielestäni ole parasta Pakkasta. Tarinaa kerrotaan kahden ihmisen näkökulmasta: kolmekymppisen Johannan, joka tapaa sattumalta unelmiensa miehen sekä Johannan naapurin, joka seuraa ikkunastaan salaa suhteen etenemistä. Kahden kertoja näkökulma tapahtumiin on hyvin erilainen, mikä antaa tarinalle moniulotteisuutta. Lukija on kyllä alusta alkaen selvillä siitä, että Johannan miekkonen on kaukana unelmasta. Loppuratkaisu on turhan saippuaoopperamainen, mutta kyllä tätä viihteenä lukee. 

Harri Nykänen: Susiraja
Susiraja on Raid-sarjan uusin, jossa vilisee suomalaisia ja saksalaisia isompia ja pienempiä rosmoja.Tykkään kyllä Raid-kirjoista, vaikkakin tästä jäi mieleen lähinnä sekalaisia mielikuvia: salaperäisiä kuolemantapauksia, Lappi, pillereiden salakuljetus Muurmanskista, pornofilmin tekeminen, ammuskelu, rikas äijä, gangstereita, salamurhaajia. Näiden perusteella voisin jo melkein veikata, että kyseessä on dekkari...

Outi Pakkanen: Musta aurinko
Luin kesällä muutaman Pakkasen uusiksi, mutta nostan niistä nyt vain tämän yhden esiin. Musta aurinko on nimittäin yksi parhaista Pakkasista ja tunnelmaltaan kutkuttavan trillerimäinen ja salamyhkäinen. Kirjan kertojana on Marinda, joka pestautuu lastenhoitajaksi omalaatuiseen Seveniuksen perheeseen. Perhe muuttaa Abu Dhabiin, jossa kummallinen tunnelma vain tihenee. Tarina pysyy kiinnostavana loppuun asti.